Meripelastajien ”kesäleiri”
Lukuisia toisilleen ennestään tuntemattomia meripelastajia lähti syyskuussa viikoksi eri maihin meripelastamaan.
Alkujännitys kesti ehkä puolisen tuntia, jonka jälkeen elimme viikon omassa kuplassamme muodostaen tiiviin ja hyvin yhteen pelaavan pelastusmiehistön. Meidän kaikkien vaihdossa olleiden meripelastusperhe kasvoi usealla uudella jäsenellä. Tulevien lomien matkakohteet on päätetty ja yhteisiä jälleennäkemisiä sovittu.
Meripelastajat ovat samanlaisia ympäri maailman. Tässäkään vapaaehtoistyössä ei ole mitään merkitystä mistä tulet, miltä näytät, mitä sukupuolta edustat tai yleensäkään kuka olet. Kun me meripelastajat kokoonnumme yhteen, me olemme yhtä ja samaa perhettä. Meillä on sama tarve saada auttaa ihmisiä ja meillä on sama rakkaus ja kunnioitus merta kohtaan.
Tämä kaikki tuli selväksi International Maritime Rescue Federationin (IMRF) järjestämän kansainvälisen meripelastajavaihtoviikon ensimmäisinä tunteina. Lähes jokainen osallistuva maa ottaa vastaan meripelastajia muista vaihtoon osallistuvista maista eli vaihdon aikana pääsee isäntämaan lisäksi tutustumaan myös monen muun maan toimintatapoihin tai vähintäänkin kuulemaan, miten niissä toimitaan. Jokainen oli valmistellut oman maansa meripelastuksesta esityksen, joita viikon aikana käytiin läpi aina kun sille aikaa muulta toiminnalta oli. Lisäksi lounastauot, kahvitauot ja illalliset täyttyivät nopeasti pulinasta, jonka pääasiallisena aiheena oli mikäpä muu kuin meripelastus: ”millaisia aluksia teillä on?”, ”kuinka monta miehistön jäsentä?”, ”miten rahoitatte toimintaanne?”, ”miten olette järjestäneet päivystyksen?”.
Vaikka jokainen meistä varmasti oppi paljon uusia asioita, tuntui hyvältä huomata, että perusasiat ovat samoja riippumatta missä meripelastusta tehdään. Paikalliset olosuhteet vaikuttavat tietenkin paljon siihen, miten varsinainen tehtävä suoritetaan, kuten esimerkiksi meillä Suomessa tiheä saaristo ja matalat vedet. Muualla mm. vuorovesi, avomereltä puskeva aallokko tai tuore huvivenekulttuuri muokkaavat toimintamalleja tarvittavaan suuntaan. Perusasiat ovat kuitenkin samat joka paikassa: ihmisten pelastaminen on etusijalla kaikkialla ja tästä syystä vedestä pelastaminen ja ensiavun antaminen ovat isossa roolissa harjoituksissa jokaisessa maassa.
Täällä Suomessa puhumme paljon meripelastuksen harrastamisesta, vaikka oikea nimitys onkin vapaaehtoistyö. Ennen ajattelin, että meillä Suomessa vapaaehtoinen meripelastaminen tosiaan on enemmän harrastelua verrattuna muihin maihin. Muiden vaihtareiden kanssa jutellessani selvisi, että suuri osa heistä oli lähtiessään ajatellut samaa oman maansa meripelastuksesta ja miettinyt, että miten kukaan voi olla kiinnostunut kyseisen maan tehtävistä ja tavoista toimia. Nyt tiedämme paremmin ja voimme olla valtavan ylpeitä omien maidemme meripelastustoiminnasta ja omasta panoksestamme siihen.
Pyysin muilta vaihtareilta lausetta kuvaamaan omia tunteitaan vaihtoviikosta. Hieman eri tavoin sanottuna, kaikkien viesti oli sama: unohtumaton viikko, unohtumattomien ihmisten kanssa.
Anni Muukkonen
Vapaaehtoinen meripelastaja Espoosta
Kansainvälisen meripelastusjärjestö IMRF:n koordinoima meripelastajavaihto järjestettiin tänä vuonna jo seitsemättä kertaa. Vaihto-ohjelman tavoitteena on meripelastukseen liittyvän tiedon, taidon ja osaamisen jakaminen osallistujien kesken sekä osallistujien välityksellä edelleen heidän edustamiensa organisaatioiden käyttöön.
