Vapaaehtoisen meripelastajan päivä
Heinäkuinen lauantaiaamu ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Luvassa on lämmin ja pääkaupunkiseudun vesillä vilkas päivä.
Tulen Espoon Meripelastajien Mellstenin asemalle vähän ennen kymmentä. Porukkaa on niin paljon, että lähdemme liikkeellä yhdistyksen molemmilla pelastusveneillä, Emmillä ja Resmedillä. Lisäksi mukaan lähtee koulutusalus Furuno, koska tarkoitus on harjoitella karilta irrotusta. Miehistön jaossa minut sijoitetaan tänään isomman aluksen, Emmin miehistöön. Lähtötsekkien jälkeen irrotetaan köydet ja ilmoittaudutaan valmiuteen Helsingin meripelastuskeskukseen.
Päivän aloittaa karilta irrotusharjoitus. Furuno ajetaan tukevasti saaren rantaan hiekkasärkälle. Koska mukana miehistössä on myös harjoittelijoita, käydään ensin teoriassa läpi mitä tullaan tekemään; miten valmistellaan hinausköysi, mihin köysi kiinnitetään, turvallisuusohjeet, mitä jos köysi katkeaa ja niin edelleen. Kokeneemmat opettavat käytännöt harjoittelijoille kädestä pitäen. Ja irtoaahan se Furuno tälläkin kertaa oikein tyylikkäästi.
Heti harjoituksen jälkeen saadaan hälytys. 13-metrinen moottorivene on ajanut kiville. Vene on päässyt itse irti, mutta ottaa nyt vettä sisään. Kun saavutaan paikalle, veneen pilssissä on hieman vettä, mutta ei paljoa. Otetaan vene hinaukseen. Hyvin pian huomataan kuitenkin, että avustettavan keula ui huolestuttavan syvällä.
Vene nopeasti Emmin kyljelle hätähinaukseen ja aloitetaan sen tyhjennys. Reilun puolen tunnin matkan jälkeen saavutaan telakalle, jossa uppoamisvaarassa ollut vene nostetaan suoraan ylös. Pelastetun veneen omistajapariskunnan runsaiden kiitosten saattelemana on mukava jatkaa partioajoa.
Merellä pidetyn lounastauon ja parin tunnin partioinnin jälkeen saadaan Trossi-avustustehtävä ulkoilusaareen Espoossa. Purjeveneen kone on rikki eikä tuulta ole nimeksikään. Purjeveneen kotisatama on lähellä, joten hinaamme sen omalle venepaikalleen. Perillä todetaan, että laituripaikan sijainti on jokseenkin haastava ihan sataman perukoilla. Parin tiukan 90 asteen käännöksen jälkeen viiden tonnin painoinen purkkari saadaan ensimmäisellä kaijaan.
Iltapäivä on jo pitkällä, joten suunnataan keula kohti Herrökobbenia ja Espoon Meripelastajien saaritukikohtaa Anturia, missä vietetään yö. Saaressa pidetään vielä pienimuotoinen ensiapuharjoitus. Sen jälkeen porukka jakautuu kahtia, toiset kokkaamaan päivällistä ja toiset lämmittämään saunaa.
Teksti: Miki Laasio
Kuva: Matias Kaira
18-vuotias Miki Laasio toimii kansimiehenä Espoon Meripelastajien molemmilla pelastusveneillä ja on aktiivina myös Turussa ja Meripelastusasema 1:llä. Mukaan vapaaehtoiseen meripelastustoimintaan Miki tuli Meripelastusseuran nuorisotoiminnan kautta vuonna 2014.
Kiinnostaisiko sinua merkityksellinen vapaaehtoistyö? Lue lisää ja hae mukaan.
