Ensimmäinen nainen uuden pelastusaluksen ruorissa
Meripelastusseuran uusin pelastusalus aloittaa palveluksensa pääkaupunkiseudun vilkkailla vesillä näinä päivinä. Helsingin Meripelastusyhdistys kouluttaa PV Aiskoon 15 päällikköä. Yksi heistä, ja ainoa nainen on Tuula Lumilahti.
Tuulasta tuli vapaaehtoinen meripelastaja vuonna 2004. Sitä ennen hänellä ei ollut minkäänlaista veneilytaustaa.
– Luin lehtijutun, jossa kerrottiin Antti Huiman päälliköstä ja kiinnostuin, Tuula muistelee. – Soitin Helsingin Meripelastusyhdistyksen tulokasvastaavalle ja kysyin, mitä pitää osata. ”Ei mitään. Koulutus lähtee nollasta” oli vastaus.
Tuula oli käynyt aiemmin SPR:n rinnepelastuskursseja.
– Mietin, että meripelastus voisi olla minun juttuni. Ja niinhän se oli. Hurahdin kerralla.
Miehistötehtävien lisäksi Tuula on toiminut vuosien varrella operatiivisen toimikunnan puheenjohtajana sekä ollut mukana koulutustiimissä ja yhdistyksen hallituksessa. PV Mikrologin päällikölle ja Rautauoman perämiehelle Aiskon päälliköksi kouluttautuminen on luonnollinen jatkumo.
Päällikkö tuntee aluksen läpikotaisin
Aiskon päälliköiden koulutus on alkanut Helsingin yhdistyksen Matosaaren tukikohdassa. Ensin Meripelastusseuran tekninen päällikkö Lasse Kämäräinen koulutti viisi, jotka nyt kouluttavat muita. Kaikkiaan Aiskoon tulee 15 päällikköä.
– Päällikön perehdytys alukseen kestää kahdesta neljään päivään, Tuula kertoo. – Sen jälkeen pitää tietää ja tuntea kaikki, mitä aluksessa on. On hallittava perusasiat koneista ja elektroniikasta sekä tietysti veneen käsittely.
– Tärkeää on myös osata perustoimintatavat, esimerkiksi miten hinauksessa köysi kiinnitetään pollareihin. Asiat voi tehdä monella tapaa, mutta meillä ne tehdään tietyssä veneessä aina samalla tavalla. Yhtenäiset toimintatavat parantavat turvallisuutta.
Aisko tuntui heti tutulta
Ennen koulutuksen alkua Tuula on ehtinyt nähdä Aiskon vasta kerran, Helsingin venemessuilla helmikuussa. Ensivaikutelma oli positiivinen ja Helsingin entisen PV2-luokan aluksen, Nihdin päällikölle yllättävänkin tuttu.
– Vene tuntui heti tutulta ja tuli luottavainen mieli. Uskon, että sen haltuunotto on helppoa, Tuula pohtii. – Aisko muistuttaa Nihtiä todella paljon. Toki se on isompi ja paremmin varusteltu.
Melkein koko perhe meripelastaa
Meripelastus toi yhteen Tuulan ja hänen elämänkumppaninsa, Jukka-Pekka Lumilahden.
– Mepehommissa tapasin Jukkiksen. Seurusteltiin pari vuotta ja 2014 mentiin naimisiin.
Nyt perheeseen kuuluu myös 4- ja 2-vuotiaat pojat. Tuula työskentelee fysioterapeuttina ja Jukka-Pekka Rajavartiolaitoksen palveluksessa. Miten onnistuu perheen, uran ja meripelastuksen yhdistäminen?
– Tämä on meille elämäntapa, Tuula nauraa. – Ei se muuten onnistuisi millään. Toisinaan tulemme töiden jälkeen Matosaareen koko perhe. Toinen jää vahtimaan lapsia, kun toinen lähtee merelle.
Tervetuloa naiset!
Naisia on pelastusalusten päälliköinä edelleen varsin vähän. Tuula ei myönnä koskaan törmänneensä ”lasikattoon”.
– Kyllä kaikilla on samat mahdollisuudet edetä, sukupuolesta riippumatta. Enemmän se on kiinni omasta luonteesta.
Vapaaehtoisista meripelastajista noin viidennes on naisia. Miesvaltaisen harrastuksen aloittaminen voi arveluttaa monia.
– Se on turhaa. Rohkeasti mukaan vaan!
