Konneveden lumo avautuu järvipelastajien matkassa
Luontomatkailijoiden ja melojien suosikkikohde valloitti
Reitti Häyrylänrantaan kulkee kauniin maalaismaisen halki, ohi kivisen jylhän kirkon ja alas laivalaiturin hyörinään.
Etelä-Konneveden kansallispuistoon pääsee peräti kolmella kaupallisia risteilyjä tekevällä laivalla. Itse olen päässyt Konneveden Järvipelastajien vanhan viittaveneenäkin palvelleen Welehon kyytiin.
Ennen lähtöä etsitään paria puuttuvaa ruuvia laivan pohjasta, mutta mikäpä tässä on jännitellessä – kokeneet pelastajat eivät vesille lähde, jos kalusto ei ole kunnossa. Mutinan saattelemana pilssiin pudonneet ruuvit saadaan kurkoteltua ylös ja paikalleen. Järvipelastaja Henri könyää jaloilleen ja matka voi alkaa. Toinen pelastajista, Harri, nappaa mukaansa pienen vauvani turvakaukalossaan, itse en tottumattomana uskalla kävellä kapealla kannella vauvan kanssa.
Tukinuittajien mailla
Welehon moottori käynnistyy, liumme hitaasti ja rauhallisesti huikaisevan kirkkaan veden pintaa rikkoen kohti jylhää kansallispuistoa. Järvipelastajissa perämiehenä toimiva Henri ohjaa Welehoa läpi vanhan tukinuittoreitin, Mieronmutkan. Kuvittelen mielessäni tukinuittajia lepäämään kalliolle aurinkoon vanhan kämpän eteen, pitkän savotan päätteeksi. Millaisia haasteita he ovat kohdanneetkaan! Moni miehistä on ollut tienaamassa elintärkeää leipää perheelleen. Työpäivät saattoivat kestää jopa 24 tuntia, ja kokonaisuudessaan uittoaika Keski-Suomen metsistä Kymijoelle kesti hyvinkin 2 vuotta. Oli siinä säiden ja olosuhteiden armoilla olemista.
Heti perillä
Weleho kiristää vauhtiaan, kyselen järvipelastajilta joko kohta ollaan perillä kansallispuistossa.
– Kansallispuistot koostuvat maa-alueista, joten vesialueesta on vaikeampi määrittää, kuuluuko se kansallispuistoon. Suuri osa alueen saarista kuuluu kyllä kansallispuistoon tai on muuten suojeltua. Toisaalta olemme siis perillä heti, kun vene irtoaa laiturista!
Vasemmalla kohoaa veden sinestä yksinäinen pieni saari, jossa korkeuksia tavoittelee tuulen pieksemä mänty, sen latvassa tönöttää kalasääsken risulinna. Olemme ilmiselvästi liian lähellä; pesästä nousee levottomana poikasiaan hoitanut naaras, mittaillen katseellaan veneemme aiheuttamaa vastusta. Koiras on ehkä kähvellysreissulla Siikakosken kalakasvattamon järvitaimenaltailla; helpot päivät ovat koittaneet näille upeille petolinnuille. Ruokaa ei tarvitse kalastaa, riittää että käy napsimassa sitä kala-altaan helpoilta apajilta!
Kuin Rivieralla
Jatkamme kohti Iso-Pyysalon upeita hiekkasärkkiä. En olisi uskonut, että Konnevedeltäkin löytyy Riviera, niin upea ja kutsuva on kirkasvetinen hiekkaranta. Kansimies Harri upottaa ankkurin pohjaan. Hiljaisuus ja rauha on käsinkosketeltava, näin alkukesän viileinä vesinä paikalla ei vielä ole muita venekuntia uimareineen. Pudotan varpaat veteen ja uskaltaudun uimaan. Luonnon puhtaus, jylhyys ja kauneus saa arjen kiireet unohtumaan. Täällä on kulkijan hyvä olla.
Veden viileys pakottaa palaamaan veneeseen. Hypotermia onkin yleinen syy, miksi järvi- ja meripelastajia tarvitaan niin kipeästi. Ihminen ei viileässä vedessä kauaa säily toimintakykyisenä.
Luonnon voima
Kysyn Harrilta, miksi hän on meripelastuksessa mukana. – Olin nuorena palokuntanuorissa, ja päädyin jatkamaan samantyyppistä harrastusta järvipelastajiin. Rakastan luontoa, Konnevettä, sen rauhoittavaa vaikutusta. Voisiko olla parempaa harrastusta, tässä yhdistyy luonnon parantava voima ja ihmisten auttaminen! Olen ilolla turvaamassa kansallispuiston vierailijoiden turvallisuutta.
– Parhaimpia hetkiä järvipelastajana ovat ne, jolloin saa olla rauhassa harjoittelemassa merimiestaitoja tai tarkkailemassa, ajamassa partioajoa järvellä, ilman mitään kiirettä vain keskittyen tähän hetkeen. – Konneveden kansallispuisto on todella hieno paikka. Olen todella ylpeä, että olemme saaneet kotiseuduksemme tällaisen aarteen, Harri kertoo.
Maailmojen kohtauspisteessä
Weleho kiristää vauhtia. Edessä siintää kapea, jylhä Lanstunsalmi, veneen kulkua ohjaavat veden molemmin puolin kumpuilevat kalliorannat. Olemme tulleet maailmojen kohtauspisteeseen. Tästä on aikojen saatossa kuljettu itkien ja surren, kirkkoveneellä poisnukkuneita rakkaita kuljettaen. Puissa voi vieläkin nähdä vanhoja kaiverruksia, joskin suuren osan näistä ikiaikaisista puista kaatoi vuonna 2010 alueella riehunut Asta-myrsky. Maisema on postikorttimaisen kaunis. Puhdas, kirkas vesi, vehreä metsä kallioineen ja kirkkaan sininen taivas.
Harrastuksena järvipelastaminen
Welehon kyntäessä historiallisia reittejä kysyn Henriltä, miksi hän on mukana järvipelastajissa. – Liityin, kun kaveri pyysi, ja onneksi lähdin mukaan, on tämä niin upea harrastus! Saan touhuta mukavassa porukassa ja samalla auttaa ihmisiä. Varmistamme, että kaikki välineemme ovat asianmukaisesti huollettuja ja miehistö koulutettua, tämä tuo rohkeutta ja varmuutta tiukkojenkin tehtävien hoitamiseen. – Meillä on kaikenlaisia lähtöjä, eläimen pelastamisesta ihmisen pelastamiseen vedestä. Tylsää ei ole. Ja kun hälytys tulee, olemme tarvittaessa nopeastikin liikkeellä, Henri kertoo. – Koen järvipelastuksen riskeistä huolimatta turvallisena toimintana. Omasta turvallisuudesta pidetään huolta.
Luontomatkailua ja -suojelua
Toivon, että voimme olla suojelemassa ja luomassa kestävää luontomatkailua tulevillekin polville. Etelä-Konneveden kansallispuisto tarjoaa historiaa ja tulevaisuutta, tarinoita ja rauhaa, mitä ikinä vierailija tarvitseekin.
Welehon torvi soi kapeaan Mieronmutkaan palatessa, varoittaen läpitulevasta laivasta vilkkaasti liikennöidyllä, kapealla väylällä. Häyrylänranta monine palveluineen piirtyy näkyviin. Laituri lähestyy, ja saumattomalla yhteistyöllä miehet tuovat aluksen laituriin. – Meillä on paljon erilaisia jäseniä yhdistyksessä, kaikille on paikkansa. Kannatusjäsenien panos on erityisen tärkeää, he mahdollistavat toimintaamme rahallisella tuella. Aktiivimiehistössä pääsee taas käytännön hommiin ja tekemään asioita yhdessä, porukkana, kertoo Harri.
Matka päättyy lounaalle, joka keskeytyy vapaaehtoisten meripelastajien lähtiessä avustustehtäviin. Ei mene kauaakaan, kun vene irtoaa laiturista ja kiirehtii kohti seuraavaa tehtävää.
Uusi pelastusalus on rakenteilla Konnevedelle – tule laivanvarustajaksi!
Konnevesi on tämän vuoden meripelastustaitokilpailun näyttämönä 23.-25.8. Konnevedelle valmistuu myös uusi pelastusalus syksyn aikana.
Konneveden alus on ensimmäinen uuden sarjan perämoottorilla varustettu pelastusvene. Konnevesi on melojien ja kalastajien suosiossa. Luontomatkailu vetää alueelle noin 36 000 matkailijaa vuosittain.
Auta pitämään Konneveden järvipelastajat vesillä ja tue pelastusaluksen hankintaa.
Ryhdy laivanvarustajaksi Konneveden pelastusalukselle
Voit osallistua Konneveden aluksen pelastustarvikkeiden hankintaan myös liittymällä meripelastajaheimoon pienellä lahjoituksella. Tutustu ja tule mukaan!
Teksti: Aster Maaria
