Apuun tulee näyttelijä
Oletko tullut ajatelleeksi, mitä apuun saapuva vapaaehtoinen meripelastaja tekee työkseen? Esittelemme pelastusmiehistöjen jäseniä heidän ammattiensa kautta. Vuorossa on Lassi Jämsä (28), näyttelijä sekä pelastusaluksen kansimies ja Tampereen asemavastaava.
Olet ammatiltasi näyttelijä. Missä työskentelet tällä hetkellä?
Olen tällä hetkellä kiinnityksellä Porin teatterissa kolmatta vuotta. Sitä ennen valmistumisen jälkeen työskentelin pari vuotta freelance-näyttelijänä.
Minkälaista näyttelijän työ on? Mikä tekee siitä kiinnostavaa?
Näyttelijän työstä teatterissa tekee kiinnostavaa ennen kaikkea kollektiivisuus. Mukana on paljon ihmisiä. Eikä vain näyttelijöitä, vaan monien eri alojen ammattilaisia. Teemme kaikki yhdessä kiinteää yhteistyötä.
Teatterin tekeminen on aina pitkä sosiaalinen kaari ennen kuin näytelmä esitetään yleisölle. Esitystä harjoitellaan kuukausi tai pari ennen ensi-iltaa. Se on tietynlaista ongelmanratkaisua – pitää ratkaista oma rooli näyttelijänä mutta on huomioitava myös muut ja pelattava yhteen onnistuneen esityksen eteen. Kysymys ei ole koskaan vain minusta. Oikeastaan kysymys on kaikesta muusta kuin minusta.
Mitä taitoja tai ominaisuuksia näyttelijän työ vaatii?
Näyttelijän työ vaatii tunneälykkyyttä sekä uteliaisuutta ympäröivää yhteiskuntaa, ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan. Näyttelijän pitää olla oman kehonsa kanssa sinut ja ymmärtää mitä itsessä psykofyysisesti tapahtuu. Lisäksi vaaditaan fyysistä kuntoa. Työ on samaan aikaan keholla ja mielellä tekemistä.
Mikä työssäsi on parasta/palkitsevinta?
Onnistumisen tunteet syntyvät esitystilanteessa kontaktissa yleisön kanssa. Teatteriesitys ei ole koskaan täysin toisen kopio. Tarinan kertominen samaa ilmaa hengittävälle yleisölle on aina ainutkertaista. Se on aina yhtä palkitsevaa.
Mikä työssäsi on haastavinta/vaikeinta?
Ehdottomasti omien epävarmuuksien ja oman häpeän kanssa työskenteleminen. Näyttelijän työssä oma persoona on laitettava likoon. Joskus rooli naksahtaa kohdalle heti, mutta joskus oikean suunnan löytäminen kestää pitempään. Pitää vain uskaltaa olla keskeneräinen. Lähes jokaisen esityksen työstämiseen mahtuu myös aallonpohjia, mikä haastaa henkistä kanttia.
Millainen työyhteisö teatteri on?
Näyttelijät ovat usein samanhenkisiä ja myös huumorintajuisia ihmisiä. Meitä yhdistää intohimo esittävään taiteeseen ja itsensä ilmaisuun. Ei työpaikka ole perhe, mutta moni työkaveri on todella läheinen.
Onko näyttelijän työ opettanut jotain, mistä on ollut hyötyä myös muussa elämässä?
Työ on opettanut erilaisten ihmisten ymmärtämistä ja ryhmätyötaitoja. Näyttelijä katsoo toista ihmistä uteliaasti mutta lempeästi, ei tuomitsevasti. Vaikka en hyväksyisi jonkun käytöstä, voin aina pyrkiä ymmärtämään, miksi henkilö on sellainen kuin on. Ilman empatiaa on mahdotonta näytellä jotain toista ihmistä.
Milloin aloitit meripelastusharrastuksen? Mistä sait kimmokkeen siihen?
Päädyin mukaan meripelastukseen nuorisotoiminnan kautta. Taisin olla 12- tai 13-vuotias, kun aloitin. 16-vuotiaana siirryin harjoittelijaksi pelastusalukselle ja kun täytin 18, pääsin kansimieheksi. Harrastusvuosia taitaa olla nyt jo 12. Meripelastus vei mukanaan.
Missä yhdistyksessä ja tehtävässä tällä hetkellä toimit?
Toimin pääosin Pirkanmaan yhdistyksessä, Tampereen asemalla. Olen tällä hetkellä asemavastaava ja lisäksi kansimiehenä hälytysmiehistössä. Olen toiminut myös nuorisokouluttajana.
Koetko, että ammatillisesta osaamisestasi on hyötyä vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa?
Tulee mieleen juuri ryhmätyötaito. Osaan toimia erilaisten ihmisten kanssa ja osana ryhmää. Miehistöt koostuvat hyvin erilaisista ihmisistä, mutta keikalla vaaditaan miehistöltä saumatonta tiimityötä.
Entä onko meripelastusharrastuksesta hyötyä työssäsi?
Ensinnä tulee mieleen työpaikallakin tarvittavat turvallisuustaidot, kuten ensiapu- ja alkusammutustaidot. Ja ehkä jossain kameratuotannossa vielä tulee eteen hetki, kun esimerkiksi veneenkäsittelytaidoista on hyötyä.
Miten vaativan työn, sitoutumista edellyttävän vapaaehtoistoiminnan ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu?
Vaihtelevasti. Näyttelijänä teen kuusipäiväistä työviikkoa, joten minulla on pitkä kesäloma. Kesällä pääsen siis nauttimaan meripelastusharrastuksesta. Kesäkauden ulkopuolella taas ei paljon ehdi meripelastamaan.
Mikä on mielestäsi parasta meripelastusharrastuksessa?
Parasta on, kun pystyy auttamaan hätätilanteessa olevia ihmisiä. Myös nuorisoleireiltä on paljon rakkaita muistoja niin kurssilaisena kuin kouluttajanakin. Ja meripelastustaitokisoista on hienoja onnistumisen kokemuksia joidenkin vuosien takaa. Tampereen asemaan liittyy vahvasti kotiseuturakkaus ja omat juuret Näsijärvellä.
Mitä sanoisit henkilölle, joka harkitsee meripelastusharrastuksen aloittamista?
Kannattaa varoa, koska voi olla, ettet osaa lopettaa. Meripelastustoiminta on harrastus, joka vaatii, mutta myös antaa paljon. Jos nautit tiimityöstä ja pystyt sitoutumaan aikaa vievään vapaaehtoistyöhön, meripelastus voi olla elämäsi harrastus.
Miten näet vapaaehtoisen meripelastustoiminnan yhteiskunnallisen merkityksen?
Todella merkityksellisenä! Suomi on pieni maa ja meitä on vähän. Yhteiskunta on rakennettu siten, että vapaaehtoistyö on olennainen osa sitä. Kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoisista on tärkeää pitää huolta, jotta pärjätään täällä pienessä ja pimeässä pohjolassa.
