Apuun tulee Forum Marinumin huoltomestari
Oletko tullut ajatelleeksi, mitä vapaaehtoinen meripelastaja tekee työkseen? Esittelemme meripelastajia heidän ammattiensa kautta. Vuorossa on Pekka Mattila, Merikeskus Forum Marinumin huoltomestari ja vastaava työnjohtaja sekä Meripelastusseuran vapaaehtoinen aluskatsastaja.
Missä työskentelet tällä hetkellä ja mitä työhösi kuuluu?
Forum Marinum on museo, mutta enemmän kuin museo, koska meillä on myös kulkevia aluksia. Vastuualueeseeni kuuluu museon alusten ylläpito, telakointi ja koneiden huolto. Työnjohtajana johdan ja koordinoin toimintaa. Lisäksi vastuulleni kuuluu tapahtumien, kuten Tall Ships Races organisointia.
Mikä tekee työstäsi kiinnostavaa?
Suomessa ei ole ketään muuta, jolla on tällainen toimenkuva. Kotkan merimuseossa on samantyyppinen tehtävä, mutta siihen ei kuulu yhtä laaja kokonaisuus. Tämä on seitsemäs ammattini ja kaikki kertynyt osaaminen tarvitaan. Koskaan ei ole ihan valmis. Aina voi hankkia lisää tietoa. Jatkuva kouluttautuminen ja verkostoituminen eivät ole pelkkää sanahelinää.
Mitä taitoja ja ominaisuuksia työsi vaatii?
Minulle on sanottu, että omaan lehmän hermot. Ja niitä todella tarvitaan. Olen tekemisissä alusten kanssa, jotka joku toinen organisaatio on jo hylännyt. Minun tehtäväni on pitää niistä huolta maailman tappiin asti. Vanhin toimiva kone on vuodelta 1892. Ei ole enää olemassa kauppaa, josta siihen saisi varaosia.
Mistä saat energiaa / onnistumisen tunnetta?
Kun telakointi tulee valmiiksi, lopputulos on ok ja merenkulun tarkastaja hyväksyy kotimaan liikenteen lastialuksen jälleen kerran käyttöön soveltuvaksi ja merikelpoiseksi. Myös hyvin onnistuneet tapahtumat palkitsevat, kun kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Entä mikä työssäsi on haastavinta / raskainta?
Ylivoimaisesti eniten hallinto ja byrokratia.
Millainen työyhteisö Forum Marinum on?
Olen onnellisessa asemassa, että meillä on suorittavassa portaassa erittäin hyvää väkeä. Kaikilla on yhteiset näkemykset eikä juurikaan synny ristiriitoja. Kaikki myös joustavat tarvittaessa. Porukalta löytyy todella monipuolista kokemusta ja omia verkostoja. Silloin kun netistäkään ei löydy tietoa, tällainen yhteisö on tärkeä voimavara.
Onko työsi opettanut jotain, mistä on hyötyä myös muussa elämässä ja meripelastusharrastuksessa?
Museon toistasataa alusta on kerryttänyt kattavan kokemuksen. On nähnyt, mitkä ratkaisut ja millainen evoluutio on ollut toimivaa ja alus on jatkanut elämäänsä. Tästä on ollut paljon hyötyä toimiessani Meripelastusseuran alustarkastajana. Silmä on kehittynyt katsomaan, mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä vähemmän tärkeitä. Työ ja harrastus täydentävät toisiaan.
Miten tulit mukaan vapaaehtoiseen meripelastustoimintaan?
Päädyin mukaan sen aikaisen työni kautta. Päivystin ensin SPR:n Caritas-aluksella, mistä siirryin Turun Meripelastusyhdistyksen ensivasteyksikkönä toimineelle pelastusvene Rajakarille. Heräsi kipinä ja liityin jäseneksi muistaakseni vuonna 1996. Kun ikää alkoi tulla, päätin jättää pelastusmiehistössä työskentelyn fyysisesti paremmassa kunnossa oleville. Hakeuduin mukaan Meripelastusseuran katsastustoimintaan, missä olen ollut mukana sen käynnistämisestä asti. Toimin myös Meripelastusseuran alustoimikunnassa.
Onko ammatistasi ollut hyötyä vapaaehtoistyössä?
Koulutushyöty on ilmiselvä. Kotimaan liikenteen laivurin ja konehoitajan pätevyydet sekä venemestarin ammattitutkinto. Myös yhteistyö erilaisissa merellisissä tapahtumissa museon ja meripelastusyhdistyksen kanssa. Verkostot ovat hyödyllisiä myös, kun museon alusten ylläpitoon rekrytoidaan uusia osaajia.
Entä onko meripelastustoiminnasta ollut hyötyä työssäsi?
Kyllä ehdottomasti. Meripelastusseuran konemestarin sekä katsastajan koulutukset antavat näkökulmia ja taitoja, joita kauppamerenkulun puolen koulutuksissa ei ole. Näen koulutukset hyvin toisiaan täydentävinä. Päivystäminen merellä opettaa myös, mitä kaikkea voi tapahtua. Forum Marinumissa on vuodessa 200 000 kävijää rannassa ja laiturilla sekä osittain veneissäkin, ja on tärkeää, että pystyy varautumaan mahdollisiin vaaratilanteisiin. Toimin lisäksi museon työsuojelupäällikkönä. Vaikea kuvitella, mistä muualta olisin hankkinut tällaista tietoa.
Miten sovitat yhteen työn ja vapaaehtoisen meripelastuksen?
Se on kyllä ajoittain haastavaa, kun ei tahdo allakasta löytyä aikaa. Onneksi työnantajani on erittäin joustava.
Mikä on ollut mieleenpainuvin kokemus meripelastustoiminnassa?
Juhannuspäivystys Rajakarilla avasi silmät. Oli tilanne, jossa yhteensä viisi hoidettavaa tuotiin samalla kertaa mantereelle. Tehtäväni oli tilata riittävästi ambulansseja rantaan. Se vakuutti, että toiminnalla on oikeasti merkitystä, kun asiat alkavat mennä huonosti.
Mikä pitää mukana toiminnassa edelleen?
Uudet asiat. Jos jostain aluksesta löytyy ongelma ja pääsee osallistumaan ongelman ratkaisuun. Aina tapahtuu oppimista ja kehittymistä. Juuri kun kuvittelee olevansa kaiken nähnyt ja kokenut, huomaa olevansa taas ihan nöösipoika.
Miten kuvailisit henkeä vapaaehtoisten kesken?
Katsastajan homma on sillä tavoin yksinäistä puuhaa, ettei ole olemassa omaa miehistöä. Toisaalta ympäri maata eri yhdistyksistä on tullut tuttuja, joita on aina mukava tavata. Hienoja ystävyyssuhteitakin on syntynyt. Sama arvopohja yhdistää.
Mitä sanoisit henkilölle, joka harkitsee lähtemistä mukaan vapaaehtoiseen meripelastustoimintaan?
Oikein hyvä harrastus, jos on valmis uhraamaan aikaansa, energiaansa sekä ottamaan vastaan toiminnassa tulevia tilanteita. Tämä vaatii sitoutumista. Pelkkä ”menen vähän kattomaan” asenne ei kanna pitkälle.
Mikä on mielestäsi vapaaehtoisen meripelastustoiminnan yhteiskunnallinen merkitys?
Meripelastusseuran työn merkitys on selkeä ja on kasvanut viranomaisten toimintaan kohdistuneiden leikkausten myötä. En näe siinä mitään epäselvää. Rooli on keskeinen. Vaikea kuvitella, että verorahoilla voitaisiin tehdä vastaavaa.
