Apuun tulee merikapteeni
Oletko tullut ajatelleeksi, mitä apuun saapuva vapaaehtoinen meripelastaja tekee työkseen? Esittelemme pelastusmiehistöjen jäseniä heidän ammattiensa kautta. Vuorossa on Krista Tanhuanpää (40), merikapteeni ja vapaaehtoisen meripelastusaluksen kansimies Inkoossa.
Olet ammatiltasi merikapteeni. Missä työskentelet tällä hetkellä?
Olen seilannut reilut kymmenen vuotta puolimatruusina ja perämiehenä tankkilaivoilla ja kuivarahtialuksilla. Nykyisin päätyöni on Helsingin meriliikennekeskuksessa alusliikenneohjaajana, mutta haluan ylläpitää merenkulun osaamista juuritasolla, ja siksi pyrin työskentelemään laivoilla aina, kun se on mahdollista. Viimeisimpänä olen työskennellyt merentutkimusalus Arandalla.
Minkälaista työsi on ja mitä se vaatii?
Merityö on luonteeltaan ja rytmiltään sellaista, että se ei sovi jokaiselle. Pahimmillaan joutuu olemaan puolet vuodesta pois kotoa.
Isommilla laivoilla on yleensä yliperämiehen lisäksi kaksi perämiestä, joiden kesken on jaettu lääkintäperämiehen tehtävät, aluksen turvallisuusasiat sekä navigointi.
Perämiehen tehtäviin merellä kuuluu myös laivan ajaminen. Ajetaan joko neljän, kuuden tai kahdentoista tunnin vahteja. Satamassa perämies usein vahtii lisäksi lastaamista ja lastin purkamista.
Mikä työssäsi on parasta/palkitsevinta?
Pidän merityöstä, koska se on haastavaa ja alati muuttuvaa. Törnillä eli työjaksolla saan energiaa, kun kaikki on sujunut hyvin ja voin nauttia upeista maisemista ja auringonlaskuista merellä.
Vaihtelevuutta työhön tuovat meri ja vaihtuvat sääolosuhteet. Lisäksi esimerkiksi kesämerenkulku ja talvimerenkulku ovat täysin erilaisia.
Mikä työssäsi on haastavinta/vaikeinta?
Haastavinta laivatyössä on silloin kun ei kelin takia pysty nukkumaan kunnolla. Pysähdyssatamia saattaa olla tiuhaan ja joutuu painamaan pitkää päivää väsyneenä. Koko ajan pitää kuitenkin olla skarppina, ettei mitään satu.
Onko työsi opettanut jotain, mistä on ollut hyötyä myös muussa elämässä?
Laivatyö on opettanut minulle tylsyyden sietämistä. Olen luonteeltani sellainen, että koko ajan pitäisi olla jotain menoa ja toimintaa. Laivalla kuitenkin juuri tasaisen harmaa arki on hyvä juttu. Merellä todella harvoin mikään yllätys on positiivinen.
Mielestäni sama pätee meripelastukseen. Vaikka me harjoittelemme pelastamaan ihmisiä vesillä, niin tavoiteltava tilanne on kuitenkin se, kun mitään ei tapahdu.
Koetko, että ammatillisesta osaamisestasi on hyötyä vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa?
Ammatistani on totta kai ollut paljon hyötyä vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa. Meriteiden säännöt, radioliikenne ja hyvään merimiestapaan kuuluvat asiat olivat harrastuksen aloittaessani valmiiksi tuttuja. Mutta olen myös joutunut opettelemaan uutta, koska lopulta kauppamerenkululla ja vapaaehtoisella meripelastuksella ei ole kovin paljon yhtäläisyyksiä.
Miten työn ja sitoutumista edellyttävän vapaaehtoistoiminnan yhteensovittaminen onnistuu?
Mielestäni on rikkaus, että vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa on mukana ihmisiä aivan erilaisista ammateista. Se, että myös ihmisten työajat ovat erilaisia takaa, että pelastusalukset pääsevät lähes aina tarvittaessa liikkeelle.
Mikä on mielestäsi parasta meripelastusharrastuksessa?
Mieleenpainuvimpia kokemuksia vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa ovat olleet yhteisharjoitukset eri viranomaisten kanssa. On hienoa päästä treenaamaan Rajavartiolaitoksen merivartijoiden ja pintapelastajien kanssa tai esimerkiksi poliisin ja palokunnan kanssa.
Tärkein meripelastusharrastukseen sitouttava tekijä itselleni on kuitenkin Meripelastusseuran kurssitoiminta. Tykkään kouluttaa itseäni ja oppia uutta. Lisäksi on mahtavaa, ettei meripelastusharrastus ole sidottu vain kesäkauteen, vaan myös talvella pystyy käymään erilaisia kursseja.
Todella palkitsevaa on myös, kun ihan tavallisen hinauskeikan jälkeen ihmiset lähettää yhdistykselle kiitosviestin. ”Pelastitte meidän viikonlopun” lämmittää kovasti mieltä.
