Kokemuksia kansainvälisestä meripelastajanvaihdosta, osa 4

Maanantaiaamu alkoi hotellihuoneiden luovutuksella Oslossa. Seuraavina päivinä asemapaikkamme tulee olemaan Horten-kaupungin lähellä Noatun-koulutuskeskuksessa. Se sijaitsee Oslonvuonon varrella matkalla Oslosta etelään. Huoneet luovutettuamme saimme autokyydin Oslon meripelastusasemalle. Kävimme tutustumassa aseman vieressä olleeseen RS:n (Norjan meripelastusseura) pääkonttoriin. Suurena erona Suomen pääkonttoriin on palkatun henkilöstön moninkertainen määrä. Täällä pelkästään markkinointitiimissä on yhtä paljon väkeä, mitä Suomen konttorissa on henkilöstöä. Markkinointiin, näkyvyyteen ja yhteiskuntasuhteiden hoitoon on panostettu Norjassa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Markkinointitiimillä on jopa oma pieni studionsakin esittelyvideoiden laatimiseen. Tavoite on kuitenkin hyvinkin maanläheinen: Kun toiminta tunnetaan yleisesti, on sitä huomattavasti helpompi tukea.

Pääkonttorissa tehdään myös alushankintapäätökset ja monet muut suurten linjojen koordinointia vaativat tehtävät. Aluksia RS:llä on 53, joista puolet on palkatun miehistön turvin liikkuvia. Meripelastusseuraan voi täälläkin liittyä joko henkilöjäseniksi (jolloin saa alennusta mm. verkkokaupasta tai lasten kesäleireiltä) tai sitten veneilijät voivat hankkia kalliimman Trossi-jäsenyyttä muistuttavan jäsenyyden, jolla saa enintään kolmen tunnin maksuttoman hinauksen vaikkapa konerikon sattuessa. Kannatustuotteita on myynnissä jos minkäkin laista, erityisesti RS:n logolla varustetut pelastusliivit ovat varsin kannattava myyntiartikkeli. Avustuspalvelun osalta täällä on tosiaan käytössä tuo kolmen tunnin katto muun muassa hinauksia varten: Suomessahan Trossilla saa hinauksen lähimpään satamaan, johon on saatavissa korjauspalveluita. Siirtohinauksia täällä ei lähtökohtaisesti tehdä ollenkaan, edes asiakkaan maksamana.

Pääkonttorilla oli myös aina miehitettynä oleva tilannehuone, mitä kautta voidaan seurata reaaliaikaisesti keikkojen etenemistä ja alusten liikkeitä ympäri Norjaa. Tarvittaessa tilannehuoneesta käsin voidaan antaa taustatukea pelastusaluksille. Erityisesti, jos pelastusalukselle sattuisi jokin onnettomuus, on tilannehuoneella tärkeä rooli. Sitä kautta muun muassa annetaan lehdistötiedotteet, medialle annettavat haastattelut, tiedotetaan miehistön omaisia tapahtuneesta jne. Suomessa meillä on tällaisen tuen tärkeyteen herätty aika myöhään. Tänä kesänä meillä on ollut 24/7 tavoitettavissa oleva valtakunnallinen valmiuspäivystäjä, mikä on osoittautunut kauden aikana tarpeelliseksi rooliksi. Tällä saralla on edelleen kuitenkin vielä paljon kehitettävää.

Pääkonttorivierailun jälkeen lähdimme matkaan Klaveness Marinella. Noin puolen tunnin matkan jälkeen pysähdyimme Oskarsborgin linnoitussaarelle. Nykyään alueella ei sotilastoimintaa enää ole, mutta pääsimme lounaan jälkeen tutustumaan saaren historialliseen linnoitukseen. Lounaan ja tutustumiskierroksen jälkeen Klaveness Marine jäi laituriin, ja matka jatkui kahdella muulla aluksella. Toinen niistä oli ”Egil J. Nygård”, toinen ”Elias”. Niin, Norjassa tosiaan nimi ”Elias” yhdistetään varsin vahvasti meripelastustoimintaan. RS on lanseerannut jo jonkin aikaa sitten ”Pelastusvene Elias”-brändin, mistä on tehty muun muassa lapsille suunnattu piirretty (se on tullut myös Suomen TV:ssä) ja kaikenlaista asiaan liittyvää mainoskrääsää jätskeistä alkaen. Harvoin näkee, että mikään vapaaehtoistoimintaan perustuva organisaatio on kyennyt luomaan yhtä vahvan brändin jonkin käsitteen ympärille. Kuulemma nimeni on siis heille erittäin helppo muistaa ja lausua, tämän sain tietää jo ensimmäisenä päivänä. Hauskaa.

Oskarsborgista matkaa Noatuniin oli noin kolme varttia. Noatunissa on uusi, vasta viime tammikuussa avattu koulutuskeskus. Koulutuskeskuksessa on majoitustilat opiskelijoille, ravintola, useita luokkahuoneita, kolmen komentosillan simulaattorikeskus, konehuonesimulaattori, konttoritiloja ja vaikka mitä muuta. Lähellä on toinen simulaatiokeskus, missä on kuulemma Meriturvan kaltainen allastila. Siitä lisää kuitenkin huomenna, jolloin sinne päästään. Täällä järjestetään RS:n meripelastajien koulutusten lisäksi myös kaupallisia koulutuksia, sekä viranomaiskoulutuksia. Tätä kautta saadaan osa keskuksen rahoituksesta. Meidän Suomen Bågaskärin keskuksen perusongelma on oikeastaan tämä: Se on ulkosaarella kaukana kaikesta, mikä asettaa aika tehokkaat reunaehdot keskuksen kehittämiselle, ympärivuotiselle tai kaupalliselle käytölle. Noatun on maantieyhteyden päässä, joten koulutuksien järjestäminen ja keskuksen kehittäminen onnistuu huomattavasti helpommin.

Majoituttuamme alkoivat oppitunnit, missä käsiteltiin helikoptereiden kanssa toimimista, helikopteriturvallisuutta ja evakuointia helikopterin tehdessä pakkolaskun mereen. Oppituntien ja päivällisen päätteeksi siirryimme Noatunin venerantaan, missä meidät perehdytettiin ”Egil J. Nygårdin”, ”Eliaksen” ja ”Eivind Eckbon” rakenteisiin, varusteisiin ja hallintalaitteisiin. ”Elias” hälytettiin keikalle kesken kaiken, joten illaksi lähdimme harjoittelemaan ajamista ja alusten käsittelyä kahdella muulla aluksella. Tämän jälkeen iltapala ja majoitus kutsuivatkin, pitkän päivän jälkeen.

 

Elias Altarriba