Kokemuksia kansainvälisestä meripelastajavaihdosta, osa 5

Tiistai 25.9 oli hyvin toiminnallinen päivä. Heti aamiaisen jälkeen meidät vietiin parin kilometrin päässä olevaan harjoitustilaan. Harjoitustila muistuttaa jonkin verran Lohjan Meriturvan koulutuskeskusta. Siellä oli muun muassa harjoitusallas, minne voidaan luoda keinotekoista aallokkoa, tuulta ja sadetta, ja missä voidaan harjoitella monenlaisia vedessä selviytymistaitoja.

Aluksi saimme päällemme kuivapuvut ja niiden alle rallihaalarit. Kuivapuvut olivat varustettu hätähengityslaitteilla, joilla veden alla selviämistä ja toimintakykyisenä pysymistä voidaan pidentää joitain minuutteja. Aluksi totuttelimme niihin uimalla pinnassa pää veden alla. Tämän jälkeen sukelsimme altaan poikki vedettyä köyttä seuraten siten, että jouduimme vähän syvemmälle pinnan alle. Tavoitteena oli lähinnä totuttaa kaikki siihen, miltä hengityslaitteeseen hengittäminen tuntuu veden paineen kasvaessa vähänkin. Harjoittelimme myös evakuointisukan käyttöä, minkä avulla voidaan laskeutua turvallisesti vaikkapa pelastuslauttaan korkealtakin kannelta. Kuviokelluntakin luonnollisesti kuului kuvioihin. Sitten meidät jaettiin kahteen ryhmään, joista oma ryhmäni jatkoi harjoituksia kuivalla maalla hypotermiarastilla.

Rastilla käytiin läpi hypotermisen potilaan tunnistaminen ja kietominen lämpöpeitteisiin. Sain olla rastilla potilaana, kun käytöstä poistettu kuivapuku leikattiin pois päältäni. Kylmettyneeltä märät vaatteet on pääsääntöisesti riisuttava, eikä potilas enää välttämättä kykene tekemään asiassa minkäänlaista yhteistyötä, joten vaatteiden leikkaaminen on usein nopein ja tehokkain vaihtoehto. Leikkaukset tehtiin pitkittäissuuntaisesti, niin auki leikatut vaatepalat on helppo ”kuoria” potilaasta irti. Sen jälkeen potilas kiedottiin avaruuslakanaan, ”kuplamuoviin” ja peitteisiin. Sitten alkaisi matka kohti sairaalaa.

Hypotermiarastin jälkeen oli vuorossa veteen syöksyneen helikopterin hätäevakuointi. Tämä toteutettiin allashallissa olevalla helikopterin korisimulaattorilla, missä oli hätäpoistumisteiksi soveltuvat ikkunat, penkit, turvavyöt jne. Nosturilla kori laskettiin veteen, minkä jälkeen prosessi oli varsin suoraviivainen: Hätälaskuasento, isku hätäpoistumistieksi soveltuvaan ikkunaan, odotetaan helikopterin täyttymistä vedellä, turvavyö auki ja uidaan pois helikopterin ”uppoavasta” korista. Tätä toistettiin yhteensä viisi kertaa siten, että jokainen kerta oli vähän erilainen. Kokeiltiin korista poistumista hätähengityslaitteita käyttämällä ja ilman, ja ikkunan lyömistä paikaltaan ennen veteen vajoamista ja veden alla. Vain kerran helikopteri ”upposi” oikein päin, neljä kertaa se kääntyi ylösalaisin ”upotessaan”. Harvemmin pääsee kokeilemaan, miltä tuntuu olla penkkiin vyötettynä veden alla ympäri kääntyvässä korikehikossa.

Helikopterin uppoamisharjoitusten jälkeen vuorossa oli pelastuslauttaharjoitus. Laukaisimme altaaseen pelastuslautan ja tutustuimme sen ominaisuuksiin. Sitten puimme päälle ”perinteiset” pelastusliivit, harjoittelimme niiden pukemista myös vedessä ja teimme pelastautumishyppyjä kolmesta metristä. Lopuksi allastila pimennettiin, altaaseen luotiin aaltoja, tuulta ja vesisadetta, minkä jälkeen oli viimeisen harjoituksen aika. Aluksi hyppy veteen rallihaalarit päällä kolmesta metristä, pelastusliivien pukeminen päälle vedessä, seuraavaksi uiminen lautalle, sen jälkeen lautan melominen altaan päästä päähän ja lopuksi vinssaus ”helikopteriin”. Tämä kaikki tietysti yhteistyössä ja muistaen, että tositilanteessa aikajänne on huomattavasti pidempi, vesi kylmempää ja muutoinkin asiat kauttaaltaan huonommin. Erinomainen harjoitus siis.

Lounaan jälkeen oli vuorossa palonsammutusta. Harjoittelimme paloaltaita vastaan jauhe- ja hiilidioksidisammuttimen sekä sammutuspeitteen käyttöä, teimme perus- ja työselvitykset ja tutustuimme erilaisten aineiden palo-ominaisuuksiin. Esimerkkeinä oli muun muassa metanolipalo, jota ei voi nähdä silmillä muuten kuin lämpöväreilynä (ennen kuin sinne suihkuttaa jauhetta). Muitakin polttoaine-esimerkkejä oli tarjolla, myös ”perinteinen” rasvapalo (mikä voi syttyä vaikkapa keittiössä ruokaa tehtäessä). Teimme myös kokeen, mitä seuraa, kun rasvapaloon kaataa vettä: Liekit löivät hetkisen verran aika monen metrin korkeuteen ja rasvapalo oli sentään tavallisessa kattilassa. Lopuksi käytiin läpi vielä bensiinin, dieselin ja propaanin palo-ominaisuuksia, minkä jälkeen oli aika siirtyä takaisin Noatuniin.

Siellä Hollannista ja Ranskasta olevat vaihtarit kertoivat ensin omista organisaatioistaan ja niiden toiminnasta. Sen jälkeen vuorossa oli meripelastus-vesijettien ajo- ja käsittelyharjoituksia, sekä veteen pudonneen nostamista vesijettiin. Päivällisen jälkeen siirryimme illaksi vielä merelle harjoittelemaan eilisillalta tuttujen pelastusalusten operointia. Tänä iltana olin Egil Nygårdissa, missä teimme käsittely-, ajo-, ja navigointiharjoituksia. Lopuksi meidät otettiin vielä perä- ja kylkihinauksiin, minkä jälkeen palasimme asemalle iltapalalle. Tämä oli pitkä ja toiminnantäyteinen päivä. Hyvä niin.

Elias Altarriba