Jenny Wihurin matkapäiväkirja 3, 5.-6.5.
Pelastusristeilijä Jenny Wihuri suorittaa pitkän koulutuspurjehduksen eteläiselle Itämerelle ja Pohjanmerelle touko-kesäkuun aikana. Matkaa ja miehistönjäsenten kuulumisia voi seurata matkapäiväkirjassa.
Tiistai 5.5.2015
Tiistai-päivä alkoi vähän ennen kahdeksaa herätyksellä ja tuttuun tapaan puuroaamiaisella. Aamiaisen jälkeen osa miehistöstä lähti jatkamaan teoriaopintojaan ja loput jäivät alukselle huoltohommiin.
Satamassa sijaitsevasta venetarvikekaupasta käytiin konemestarin ohjeistamana ostamassa kulkuvalojen polttimoita sekä tilattiin septitankin tyhjennysletkuun uusi liitin. Palvelu kaupassa oli erittäin ystävällistä ja avuliasta ja kaikki tarvittava saatiin hommattua.
Huoltotöiden lomassa kävimme tanskalaisen Freja-nimisen aluksen kannella testaamassa edellisenä päivänä harjoiteltuja taitojamme. Sekuntikellon käydessä tiimimme tehtävänä oli sammuttaa sammutuspeitteellä aluksen peräkannella ollut pieni tulipalo, tukkia vuotosimulaattorin vuoto sekä pelastaa savuavasta konehuoneesta eloton potilas ja aloittaa tälle elvytys. Kello pysähtyi kun defibrilaattori oli analysoinut potilaan sykkeen ja ensimmäinen isku potilaalle oli annettu. Tuloksia ei ole korviimme kantautunut, mutta kyllä me niin nopeita ja tehokkaita oltiin, että kärkisijoja koputeltiin aivan varmasti 🙂
Lounaan jälkeen iltapäivällä, kun alus oli huollettu ja teoriaopinnot suoritettu, oli vihdoin aika siirtyä merelle harjoittelemaan. Suoritimme päivän ja illan aikana yhteensä viisi etsintätehtävää, joihin osallistui useita eri pelastusyksiköitä. Jokaisen tehtävän alussa jaoimme aluksemme tehtävät uudestaan siten että kaikille tuli mahdollisimman monipuolisesti kokemusta eri tehtävistä. Illan aikana noussut ukonilma salamoineen antoi mielenkiintoisen lisähaasteen tehtävien suorittamiselle.
Kellon näyttäessä 23:40 kiinnitimme aluksemme jälleen satamaan. Pitkän päivän jälkeen ei unta tarvinnut kauaa houkutella. Mukava päivä.
Mikko Hirvonen
Keskiviikko 6.5.2015
Tää on MultiSarex päivä, päivä joka muistetaan, tsuppiduuduu! Ja niin oikeaan osui tuo värssy. Ohjaamossa tosin on alkanut viime päivien aikana soida taikkubluesia. Näillä mennään.
Aamulla academy-porukka kävi kuuntelemassa risut ja ruusut eilisestä SimpleSarexista. Eihän sitä enää kukaan muistanut, eilinen on eilinen. Muutama vinkki kuitenkin jätettiin takataskuun suttupaperille, kun tämän päivän käytännön setti eli MultiSarex oli aluillaan.
Radiotsekin jälkeen konvoi lipui ulos Rönnen satama-altaasta. Ensimmäinen skenaario pyörähti lennokkaasti käyntiin. Ja hiipui tuntien edetessä. Tapahtumana oli pienen lentokoneen putoaminen maahan ja kolmen soulin etsiminen merestä. Ja oli siinä kuulemma joku toinenkin tapahtuma samaan aikaan. Silloinkin etsittiin henkilöitä merestä ja pientä alusta. Meille keissit olivat tasaista suorittamista ajaen etsintäkuviota ja tähystäen. Niin, kyllähän me vaihtelimme etsintänopeutta ja etsintälinjaväliä. Ere veti hyvin harjoituspäällikkönä. Haastavinta taisi olla turhautuneisuuden piilottaminen kolmen tunnin etsinnän aikana. Ja kun mitään ei löytynyt. Missä on galaksien räjähdys?
Seuraava keissi oli kahden aluksen, Samkan ja Sleipnerin, törmäys. Törmäys oli kuultavissa VHF harjoituskanavalla 16. Turva nimitettiin OSC:ksi ja Jenny sai tehtävän lähteä paikalle, pelastaa henkilöitä merestä ja kiinnittyä toisen onnettomuusaluksen, Samkan, kylkeen. Teimme työtä käskettyä. Laskimme Antin, joka aloitti sankartyöt noukkien leikkuulautoja merestä. Samaan aikaan Samkan kannella oli hyvin levotonta. Miehistö viittoili hermostuneesti huutaen apua. Olin kansikolmosena eli perustäkkärinä ja käskynä oli entrata onnettomuusalukseen selvittämään tilannetta. Pyörähdin komentosillan kautta, ja yhtäkkiä paperilla oli liuta hoidettavia tehtäviä: 10 loukkaantunutta miehistön jäsentä (totaali 20), palo konehuoneessa ja vuoto ruumassa. Katsoin laivan piirustukset läpi ja annoin Jennylle raportin tilanteesta. Samaan aikaan Minni pyyhälsi paikalle heiluttaen LICO-liiviä. Syvä huokaus, here we go.
LICO tulee sanoista Local Incident Co-ordinator. Käytännössä LICOn tehtävänä on koordinoida pelastustoimia onnettomuusaluksella ja pyytää ja osoittaa oikeita resursseja oikeaan kohteeseen samalla miettien, mikä on pelastajille turvallista ja miten vältetään seuraava mahdollinen uhka sekä tietysti saada tilanne stabiiliksi mahdollisimman nopeasti. Samkalle oli jo saapunut Gunnar Seinerfeltin lääkintäryhmä. Ja lisää olisi odotettavissa. Homma piti saada äkkiä lapaseen , muuten tuloksena olisi usean lääkintä- ja vauriontorjuntaryhmän törmäily toisiinsa laivalla etsien potilaita ja vauriokohteita. Maailmaa ei pelasteta yksin. Pyysin Merin koordinoimaan lääkintää Mai parinaan ja Teemun, Mikon ja Eren mukaan Samkalle tekemään mitä tarvitaan. Pyysin resursseja vauriontorjuntaan, savusukellukseen ja lääkintään Jennyn ja OSC:n kautta muilta osallistuvlilta aluksilta ja hetken kuluttua kyljeltä kipusi tiimejä apuun. Jenny suoritti myös tehokasta ruuman tyhjennyspumppausta Samkan kyljellä ja toimi LICON linkkinä maailmalle.
Touhusin LICOna noin kolme tuntia. Vuodot tukittiin, veden pinta ruumassa ei enää noussut, konehuoneen tulipalo sammutettiin, laivan henkilölukua laskettiin kahteen kertaan, potilaita luokiteltiin ja hoidettiin, konehuoneesta ruumaan levinnyttä paloa sammutettiin ja viimeisen niitin eli räjähdyksen jälkeen laivan evakuointi aloitettiin. Punaiseksi luokitetut potilaat oltiin jo valmisteltu helikopterivinssausta varten takakannelle ja keltaisia ja vihreitä siirrettiin Jennyyn ja kyljelle tulleeseen Mads Jakobseniin. Harjoitus päättyi vinssauksen alkaessa, jolloin maalihenkilöt saivat palkintonsa ja heidät vinssattiin kopteriin.
Heikki toimi Jennyn harjoituspäällikkönä ja Jenny hoiti tiiminä Samkan ongelmat. Molemmat toteutettiin suomalaisten vapaaehtoisten punanuttujen perinteisellä Sarex-särmällä. Kun viimein pääsin omaan paattiin, huomasin, että kolmen tunnin keissi oli tehnyt tehtävänsä. Tee oikeat asiat oikeaan aikaan, priorisoi, ole askeleen edellä, mieti järkevästi, ole johdonmukainen jne. Edelleen helppoa? Ainakin raskasta. Jospa huomenna saisin olla tähystäjänä koko päivän?
Pihla Lehto