Siirry pääsisältöön

Kokemuksia kansainvälisestä meripelastajavaihdosta, osa 7

Torstai on meidän toisiksi viimeinen ”harjoituspäivä”. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan läheiselle Tonsbergin meripelastusasemalle, mikä on ”Eivind Eckbo”-aluksen varsinainen asemapaikka. Asema oli laadultaan erittäin viimeistelty. Oppaamme kertoi, että se on varmaan parhaita asemia Norjassa. Kaikki pienet asemapaikat eivät todellakaan kuulemma näin idyllisiä. 

Asema sijaitsi välittömästi rannassa laiturin vieressä. Laiturilla on myös venepoliisin alus ja poliisilla on oikeus käyttää asemaa tukikohtanaan tarpeen niin vaatiessa. Asemapaikalla on yhteensä noin 80 aktiivia, jotka muodostavat noin 20 miehistöä. Miehistölistaus on yleensä suhteellisen kiinteä. Täällä päivystysvuorossa oleva miehistö pääasiassa oleskelee asemalla ollen välittömässä lähtövalmiudessa hälytyksen sattuessa. Asemalla on omat huoneet miehistön jäsenille sänkyineen, luokkahuone, taukotila, keittiö, sekä puku- ja varustehuone. 

Tämän jälkeen palasimme takaisin Noatuniin. Vuorossa oli simulaattorikoulutusta. Ensin kävimme läpi Norjassa käytettävää nopean aluksen navigointikäytäntöä ajettaessa kapeilla vesillä. Käytännössä se muistuttaa hyvin paljon suomalaista. Sen jälkeen meidät jaettiin kolmeen ryhmään ja saimme kukin ryhmä oman komentosillan samaan simulaatioon. Alkutotuttelun jälkeen lähdimme ajamaan saaristoista väylää (tosin ainakin Saimaan olosuhteissa käsite ”kapea” saa eri merkityksen). Hetken kuluttua tuli simulaattorin radiosta panpan-ilmoitus, minkä seurauksena kaikki kolme alusta saivat pienen etsintätehtävän. Ruokailun jälkeen teimme vielä toisen mayday relay-simulaattoriharjoituksen aiheena ihmisen etsintä sateiselta ja aaltoilevalta mereltä. Molemmissa harjoituksissa yksi alus sai tehtävän toimia OSC:n roolissa, mutta tällä kertaa arpaonni suosi muita. 🙂

Simulaatioiden jälkeen lähdimme tutustumaan lähikylässä olevaan entiseen sotalaivaan. Kyseessä oli KNM Narvik-alus, joka on palvellut Norjan merivoimissa vuosikymmeniä ennen siirtymistään yhdistyksen ylläpitämäksi museoalukseksi. Tänään päivällinen syötiin Narvikilla vain muutama tunti lounaan jälkeen, koska illaksi on suunniteltu taas harjoitus merelle.

Illaksi olikin järjestetty hyvä harjoitus, johon osallistuivat ”Eivind Eckbo”, ”Egil Nygård” ja pari punaisen ristin alusta. Pääsin taas kerran Nygårdin harjoituspäälliköksi, Eckbon toimiessa OSC:nä. Miehistö oli sama kuin edellisenä päivänä. Aiheena oli kanoottiseurueelle tapahtunut onnettomuus, minkä seurauksena useita ihmisiä oli veden varassa pimeällä merellä. Kaikki alkoi luonnollisesti epämääräisestä sivullisen antamasta hätäilmoituksesta, josta käynnistyi etsintä. Meidän kohdalle ei yhtäkään ”uhria” sattunut, mutta etsinnän aikana pääsimme tekemään rannansuuntaisetsintää, laajenevaa neliötä ja paralleelia. Tietysti radioenglantiharjoituksena tämä oli taas kerran erinomainen. Lopuksi kokeilimme RNLI:n käyttämää usean aluksen kuviota yhdensuuntaisetsintään, joka osoittautui kieltämättä todella tehokkaaksi. Laaja alue oli mahdollista pyyhkäistä läpi melko nopeasti. 

Vielä yksi päivä on jäljellä varsinaista ohjelmaa. Tähän asti järjestelyt ovat olleet erinomaiset, joten eiköhän ne ole sitä huomennakin.