Kokemuksia kansainvälisestä meripelastajavaihdosta, osa 1
Lauantaina 22.9 yhdistyksemme puheenjohtaja Elias Altarriba lähtee viikon mittaiselle reissulle Norjaan tutustumaan paikalliseen meripelastustoimintaan. Kyseessä ei ole mikään yksittäinen matka, vaan osa laajempaa kokonaisuutta. IMRF (International Maritime Rescue Federation) on vuodesta 2012 organisoinut vuosittain eri maiden pelastusveneiden miehistönjäsenille mahdollisuuden osallistua vaihtoprojektiin. Tavoitteena on jakaa kokemuksia ja nähdä, miten muualla toimitaan. Norjaan on tulossa miehistönjäseniä myös Hollannista, Englannista, Saksasta, Ranskasta, Ruotsista ja Kreikasta. Lisätietoja vaihto-ohjelmasta voi lukea osoitteesta: www.imrfexchange.org/
Pyrkimyksenäni on kirjoittaa kokemuksista läpi viikon vaihtojakson. Välttämättä joka päivä en koneen ääreen kerkeä, sillä ennakkoon annettu ohjelma vaikuttaa varsin tiiviiltä. Joka tapauksessa, tätä kirjoittaessa huomenna on siis lähtö. Ei kuitenkaan veneellä vielä tässä vaiheessa, vaan lentokoneella Helsinki-Vantaalta Osloon. Ohjelman mukaan kuitenkin vielä merellekin päästään.
Mukaan vapaaehtoiseen meripelastustoimintaan tulin vuonna 2013. Veneillyt olen lapsesta asti, vuodesta 1989, joten sisäänajo mepetoimintaan oli varsin kivuton. Toki uusiakin asioita oli koko joukko opittavana (mikä onkin tämän harrastuksen ehdoton suola – saa aina oppia lisää, koska tuskin näissä hommissa kukaan on koskaan valmis), mutta kyllähän veneilytausta silti helpottaa mielettömästi mepehommien omaksumista. Henkilökohtaisia harjoitustunteja, partiointimääriä tai tehtyjä keikkoja en ole koskaan laskenut (se pitäisi käytännössä tehdä käsin), mutta onhan niitä vuosien saatossa kertynyt. Puheenjohtajuus tuo tietysti mukaan myös ”paperityöt”, mutta onneksi yhdistyksemme on varsin hyvin organisoitunut, niin puheenjohtajakin ehtii tehdä muuta kuin ”paperipelastamista”. Tämä on asia, josta voin olla aidosti kiitollinen monille aktiiveillemme.
Palkkatöissä olen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (eli XAMKin) merenkulun TKI:ssä Kotkassa. TKI-työ on vahvasti projektiluonteista. XAMKin yksi keihäänkärkiala on öljyntorjunta ja olin osa projektitiimiä, joka loi Saimaalle öljyvahingon rantatorjuntaan SÖKÖ-toimintamallin. Tämä projekti saatiin päätökseen vasta viime toukokuussa. Projekti tehtiin yhdessä alueen pelastuslaitosten ja muiden vastuuviranomaisten kanssa, päärahoittajan ollessa kansallinen öljynsuojarahastomme, eli ÖSRA. Nykyäänhän Saimaalla öljykuljetukset vesiteitse ovat olleet kiellettyjä jo jonkin aikaa, mutta aikoinaan niitä tehtiin Saimax-luokan tankkereilla. Onneksi silloin ei öljyonnettomuuksia tapahtunut, sillä ”koskaan aiemmin torjuntavalmius ei ole ollut niin hyvä kuin nyt”. Ja silti vakava öljyvahinko merkitsisi katastrofia. Lokakuun alusta siirryn uuteen öljytorjuntaprojektiin, SÖKÖSuomenlahteen, missä Suomenlahden ÖT-suunnitelmat on tarkoitus päivittää vastaamaan uusia haasteita. Niitä riittää tankkerikoon kasvaessa.
Öljyntorjunnan lisäksi olen työstänyt myös COMPLETE-hanketta, mikä on Interregin rahoittama hanke ehkäisemään vieraslajien leviämistä Itämerellä. Tässä hankkeessa on mukana yliopistoja ja muita toimijoita lähes kaikista Itämeren rantavaltioista. Oma roolini hankkeessa on osallistua empiiristen mittausten tekemiseen laivoilla ja erityisesti mittaustulosten analysointi. Meidän tavoitteena on saada kerättyyn dataan perustuvaa, laivakohtaista tietoa pohjien likaantumisen vaikutuksesta kulkuvastukseen. Näin voidaan luoda työkalu laivojen pohjien puhtauden optimointiin Itämerellä estäen sekä vieraslajien leviämistä ja samalla vähentää alusten polttoaineen kulutusta. HELCOM on yksi projektiin osallistuvista tahoista, joten tarpeen vaatiessa havainnot on vietävissä ”suhteellisen kivuttomasti” myös säädöstasolle.
Joskus siis käy näin, että harrastustoiminta tukee palkkatöitä erinomaisesti. Vapaaehtoisesta meripelastustoiminnasta on ollut suoraa hyötyä SÖKÖSaimaa-projektissa sekä COMPLETE-hankkeessa. Varmaan sama tulee pätemään myös SÖKÖSuomenlahteen.
Mutta takaisin vaihto-ohjelmaan. Tämä on siis ensimmäinen kerta, kun kukaan Lappeenrannan yhdistyksestämme osallistuu vaihtoon. Vastaavasti samaan aikaan Suomeen vaihtoon tulevat saapuvat Lappeenrantaan ensi torstaina, 27.9. Täällä heille järjestetään aktiviteetteja iltapäivän aikana, he pääsevät tutustumaan toimintaamme Lappeenrannassa ja Saimaaseen toimintaympäristönä. Saimaahan on globaalisti todella ainutlaatuinen järviympäristö monessa mielessä: Monissa maissa on paheneva pula juomavedestä – täällä me joitain pieniä alueita lukuun ottamatta veneillään sellaisessa. Oman kotiympäristön erikoisuudet kuitenkin helposti muuttuvat arkipäiväisiksi ja niiden ainutlaatuisuus saattaa silloin unohtua.
Jatkoa tarinaan seuraa Norjassa!
Terv.
Elias Altarriba