Vapaaehtoiset ovat vajaasti hyödynnetty yhteiskunnan voimavara
Vapaaehtoisia hyödynnetään onnettomuustilanteissa merkittävästi vähemmän kuin olisi mahdollista. Tämä käy ilmi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön vastavalmistuneesta tutkimuksesta Vapaaehtoisresurssin saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin. Kuitenkin viime vuosien laajat myrskytuhot ja niiden aiheuttamat häiriötilanteet ovat osoittaneet, että tarve vapaaehtoisten tekemälle työlle on suuri.
– Vaikka vapaaehtoisten merkitys tunnustetaan, tarvittavia vapaaehtoisresursseja ei ole määritelty eivätkä viranomaiset näin ollen ole kaikilta osin ottaneet kolmatta sektoria huomioon varautumisessaan, SPEKin erikoistutkija Ilona Hatakka toteaa. – Vapaaehtoisten hyödyntäminen jää merkittävästi vähäisemmäksi kuin olisi mahdollista ja jopa tarkoituksenmukaista. Lisäksi on suuria toimijakohtaisia ja alueellisia eroja siinä, miten vapaaehtoisia hyödynnetään viranomaisten tukena onnettomuustilanteissa.
Osa viranomaisista ja kunnista käyttää vapaaehtoisia satunnaisesti, osa ei ollenkaan. Järjestöjen ja viranomaisten yhteistoiminnalle ei ole kattavasti yhtenäisiä käytäntöjä sopimuksista puhumattakaan. Vain yksi tutkimuksessa mukana olleista viidestä pelastuslaitoksesta on laatinut laaja-alaisesti yhteistoimintasopimukset pelastuspalvelujärjestöjen kanssa. Sopimuksettomuuteen tuovat poikkeuksen sopimuspalokunnat, joiden osalta yhteistoimintajärjestelyt ja sopimukset ovat vakiintuneita ja pitkälle kehittyneitä. Sopimuspalokuntia on Suomessa 709, ja niissä toimii 13 400 sopimuspalokuntalaista.
– Vapaaehtoiset tarjoavat koulutetun ja toimintavalmiin resurssin viranomaisten ja koko yhteiskunnan käyttöön niin normaaliolojen onnettomuuksien kuin häiriötilanteidenkin varalle, Hatakka sanoo.
Palokuntien, pelastuspalvelujärjestöjen ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnassa on yli 90 000 vapaaehtoista, joista noin 30 000 on viranomaisten hälytettävissä. Vuonna 2013 kaikkiaan yli 27 000 henkilöä sai apua vapaaehtoiselta yksiköltä tai ryhmältä. Autettujen määrä on yhteiskunnallisesti merkittävä.
Järjestöjen vapaaehtoisista kaksi kolmasosaa saa vuosittain vähintään yhden hälytyksen. Vapaaehtoisilla olisi kuitenkin valmius ja kiinnostus vastata paljon suurempaankin määrään tehtäviä, jotka voivat olla muitakin kuin hälytystehtäviä, esimerkiksi neuvontapalveluita ja vertaistukea.
– Tarvittava vapaaehtoisresurssi on siis olemassa ja sitä on mahdollista käyttää nykyistä enemmän erilaisissa auttamistilanteissa. Jotta se saataisiin paremmin käyttöön, tulee niin järjestöjen kuin viranomaistenkin panostaa yhteistoiminnan kehittämiseen, sanoo Hatakka.
Vapaaehtoisten osallistuminen turvallisuustyöhön on yhteiskunnallinen kysymys. Kolmannen sektorin rooli on nostettu esille politiikkaohjelmissa ja strategioissa. Esimerkiksi pelastustoimen strategiassa vapaaehtoisten henkilöiden riittävyys on nimetty yhdeksi toimialan kriittiseksi menestystekijäksi. Riittävyyden ohella keskeistä on myös se, että viranomaisilla ja kolmannella sektorilla on sama ymmärrys eri toimijoiden rooleista ja tehtävistä.
Vapaaehtoisten käytettävyyttä käsittelevä tutkimus toteutettiin yhteistyössä Suomen Sopimuspalokuntien Liiton kanssa. Suomen Meripelastusseura oli mukana tutkimushankkeen hankeryhmässä ja tutkimukseen osallistui myös vapaaehtoisia meripelastajia.
Lue artikkeli uusimmasta Meripelastaja-lehdestä !
Lue koko tutkimus täältä www.spek.fi/vapaaehtoisresurssi