Jenny Wihurin matkapäiväkirja 13, 2.-6.6.
Pelastusristeilijä Jenny Wihuri suorittaa pitkän koulutuspurjehduksen eteläiselle Itämerelle ja Pohjanmerelle touko-kesäkuun aikana. Matkaa ja miehistönjäsenten kuulumisia voi seurata matkapäiväkirjassa.
2.6.2015
Aamu valkeni Cuxhavenissa aurinkoisena, mutta viileähkönä. Virkeimmät kävivät aamulenkillä idyllisen pikkukaupungin kaduilla, ja aamiaisen jälkeen oltiin pian lähtövalmiina. Yhdeksältä irroitettiin köydet ja vilkutettiin hyvästit pelastusristeilijä Hermann Helmsin miehistölle, joka ystävällisesti oli järjestänyt laituripaikan yöksi. Keula suunnattiin Elbe-jokea ylös kohti Brunnsbüttelin sulkua, jonne matka sujuikin mukavasti vuoroveden avustamana.
Sulkuun saatiin kavereiksi Bugsier 15 -hinaaja, pienehkö rahtilaiva ja muutama purjevene. Mallikkaan sulutuksen jälkeen aloitimme 100 kilometrin matkan Kielin kanavaa pitkin kohti Itämerta. Kanavassa liikenne oli kohtuullisen rauhallista ja ruorimiehetkin pääsivät hommiin.
Kielin kanava on kokemus sinänsä. Vaikka itse olen kerran aiemminkin kanavan läpi ajanut, kului vapaavahtikin mukavasti kannella vastaantulevia laivoja ja kanavan varrelle jääviä kyliä valokuvaten.
Rauhallinen ja yllätyksetön kanava-ajo keskeytyi hieman ennen Rendsburgia kuulutukseen, jonka mukaan sähkötöitä tekemässä ollut koneykkösemme Olli makasi konehuoneessa tajuttomana. Pikaisesti organisoitiin hätäsiirto konehuoneesta messiin joka ei kuitenkaan käytännössä osoittautunut ihan ongelmattomaksi ahtaissa tiloissa. Vieressä jyrisevät pääkoneet toivat kommunikointiin omat haasteensa. Tajuton konemestari tuotiin paareille ja aloitettiin tutkiminen – sähköiskua epäiltiin, mutta täyttä varmuutta ei kuitenkaan saatu. Onneksi tässä vaiheessa potilas ”yllättäen” kokikin ihmeparantumisen ja todettiin EA-harjoituksen olevan ohi. Tarkoituksena oli ollut käytännönläheisen harjoituksen kautta mm. kerrata ea-välineiden sijainti aluksella ja tajuttoman potilaan ensiapu. Tämäntyyppiset harjoitukset ovat myös tarpeellinen muistutus jokaiselle siitä, ettei vahinko tule kello kaulassa – meripelastajillekaan.
Loppumatka Holtenauhun sujuikin välikohtauksitta. Iso sulku oli täyteen pakattu, ja portit Itämerelle avautuivat noin 7 tuntia Brunnnsbüttelistä lähdön jälkeen. Keula suunnattiin kohti vuonon pohjukkaa ja Kieliä, jonne töijasimme muutamaksi tunniksi. Aikaa oli juuri sopivasti kauppareissulle, ja yhdeksän maissa miehistömme täydentyi 11 hengen vahvuiseksi Minnin saavuttua bussilla Hampurista.
Kielin ydinkeskustasta lähdimme auringon laskiessa peilityynelle Kielinvuonolle. Emme kuitenkaan vielä lähteneet suuntaamaan kohti Itämerta, vaan kiinnitimme vuonon suulle Laboen idylliseen pikkukaupunkiin, jossa pelastusristeilijä Berlinin ystävällinen miehistö oli laiturilla vastassa. Käytännön asiat ensin, joten iltapesumahdollisuus järjestyi upouudesta ja hienosta DGzRS:n tiedotuskeskuksesta, jonka kyljessä toimii myös Berlinin miehistön tukeutumistiloja. Iltavirkut istuivat iltaa ohjaamossa vielä pikkutunneille, kunnes uni vihdoin vei voiton. Gute nacht!
Mikko Pätäri
3.6.2015 Grömitz-Kalmar
Reissumme 6. päivä alkoi aamun sarastaessa Grömitzin meripelastusaseman laiturissa. Päivän aikataulun mukaan irroitus on kello 06:00, joten heräsimme jo hyvissä ajoin. Myös saksalaiset kollegamme joutuivat heräämään samaan aikaan, koska lainasimme heidän laituripaikkaa ja he kiinnittivät aluksensa meidän kylkeen.
Eilisillan hiivari oli kadonnut yön myötä ja nyt saimme nauttia rauhallisesta ja aurinkoisesta aamusta eteläisellä itämerellä. Aamulla ehti vielä lainaamaan sataman suihkutiloja pikaisiin aamutoimiin. Pitkällä reissulla kun pesu mahdollisuuksia ei ole aivan joka satamassa saatavilla.
Irroitus tapahtui suunnitelmien mukaisesti, jonka jälkeen vielä sataman suulla viimeiset tervehdykset kollegoillemme. Tämän jälkeen keula kohti Kalmaria.
Aamukahvin pystyi nauttimaan aurinkoisessa ja melko tyynessä säässä aluksen ulko-ohjaamossa. Keli kuitenkin kasvoi päivän aikana ja aamun tyyni vaihtui kohtalaisen merenkäyntiin.
Päivän teemana oli vahtiajo jota riitti aamun aikaisesta yö myöhään. Vahdit kestivät 3 tuntia jonka aikana jokainen ehti orientoitumaan omaan tehtäväänsä kunnolla. Isomman aallokon aikana saimme huomata myös, että niinkin yksinkertainen asia kun lokikirjan täyttö voi tulla haasteelliseksi. Samoin todistimme kun eräs Bornholmista lähtenyt matkustaja-alus kääntyi takaisin aallokon myötä ja toinen teki täyden ympyrän syystä tai toisesta. Myöhemmässä vaiheessa matkaa havaitsimme, että miten hyvin nykyaikaisen sota-aluksen muotoilu ja pinnoite vaikuttaa tutka näkyvyyteen. Perän puolelta vierellemme tuli, noin 1 merimailin päähän, yhdysvaltojen laivaston alus joka näkyi tutkalla vain pienenä pisteenä.
Oli mielenkiintoista seurata itämeren monimuotoista liikennettä kun ajoimme reittijakojärjestelmässä kauppalaivojen seassa. Matkan varrella näimme myös osalle miehistöstä tuttuja paikkoja, kun ajoimme Baltic Sarexista tutun Bornholmin saaren ohi.
Päivä päättyi Kalmarin tankkauspaikalle noin kello 01 yöllä jossa päivän viimeinen vahti pääsi lepovuoroon ja odottamaan aamulla suoritettavaa tankkausta.
Terveisiä aurinkoiselta Itämereltä,
Jari / Loviisa
Olli / Helsinki
5.6.2015 Visby-Bågaskär
”Kaikki irti!” kaikui päällikön komento Visbyn satamassa torstai-iltana, kun Jenny Wihuri aloitti viimeisen pidemmän legin paluumatkallaan Suomeen. Edessä oli 260 merimailia halki pohjoisen Itämeren kohti Hankoa ja edelleen Bågaskärissä sijaitsevaa Suomen Meripelastusseuran toimintakeskusta. Matkaa oli tarkoitus tehdä taloudellisella 11 solmun nopeudella, joten edessä oli noin vuorokauden ajo. Säänhaltijat olivat ylitykselle suopeita takaa tulevassa aallokossa ja noin 6-8 m/s tuulessa.
Päällikkö Pekan vahti aloitti auringon laskiessa horisonttiin. Missään vaiheessa ei pimeä kuitenkaan vallannut maisemaa, vaan koko vahdin ajan aurinko sinnitteli värjäämässä horisonttia mitä erilaisemmilla väreillä. Ohjaamon täyttyessä Stigin fiilistelystä vaipui muu miehistö tasaiseen horrokseen.
Matkaa alettiin taittaa kolmen vahdin voimin. Pekan vahdissa matkaa tekivät Jari ja Pertsa, Minnin vahdissa Mikko, Olli ja Antti, ja omassa vahdissani Aki, Kirsi ja Jonni. Kolme vahtia mahdollisti 3 tunnin vahdin jälkeen 6 tunnin levon. Vapaalla oleva vahti levon ohessa valmisti ruoan ja teki pieniä aluksen huoltotoimia. 3-6 –vahtijaolla varauduimme samalla siihen, että miehistön toimintakyky pysyisi yllä myös, jos matkamme venähtäisi meripelastustehtävien vuoksi.
Vahdit pyörivät ja matka taittui. Merellä tuli tuumatuksi, että kaikkialla maailmassa ei ole väestöongelmaa. Esimerkiksi oman aamuvahtini kohokohdaksi muodostui kiikareiden avulla juuri ja juuri nähtävissä oleva purjevene kaukana horisontissa. Yön aikana vahdissa olevaa miehistöä viihdytettiin pienillä laskelmilla: ”Jos nyt pitäisi päästä rantaan mahdollisimman nopeasti, mikä olisi sopiva paikka ja mikä arvioitu saapumisaikamme sinne?” Minnin vahti viihdytti itseään käymällä kaiken keskustelun huonolla ruotsinkielellä.
Suomen rannikon siintäessä ja Virve-radion herätessä eloon, statustimme itsemme valmiuteen meripelastuskeskus Turulle. Hangon lounaispuolella saattoi tehdä jo tutumman ilmoituksen: ”Meripelastus Helsinki, Vihtori Suomenlahti 188, saavumme alueellenne lounaasta ja matkaamme kohti Bågaskäriä vapaa kuuntelulla.”
Bågaskärin toimintakeskukseen saavuimme illansuussa suunnitellusti vajaan vuorokauden matkanteon jälkeen. Matkan aikana valmisteltu aluksen huoltoon liittyvä to do -lista oli venynyt kohtalaisen pitkäksi, joten alusta siivottiin ja huollettiin pitkälle iltaan. Henkilökohtainen huoltokin onnistui virkistävän saunareissun myötä. Puolen yön aikaan alus ja miehistö oli huollettu ja valmiina yöpuulle. Yksi yö ja sitten kotiin!
Jaakko
6.6.2015 – Viidennen ja viimeisen legin päätös
Tultiin vaikka pyrytti – PR Jenny Wihuri kiinnitti Helsingin Eteläsatamaan kotipesään suunnitelman mukaan 6.6.2015 klo 1202 auringon paistaessa. Aina pitää olla vähän myöhässä niin saa enemmän huomiota.
Suomeen saavuttiin jo edellisenä iltana. Bågaskär on ennenkin ollut hyväksi havaittu etappi ennen kotiinpaluuta. Myös tällä kertaa se tarjosi mainiot puitteet aluksen sekä henkilöstön huoltamiselle. Saunoimme reissupölyjä pois iholta sekä puunasimme Jennyn ja Antin kuntoon. Hyvin nukutun yön jälkeen on hyvä päästä kotimatkalla. Tai olisi se varmasti ollut hyvin nukuttu yö ellei oltais jämähdetty ohjaamoon kertaamaan kokemuksia. Muutama aktiivinen sai vielä selätettyä Anttia piinanneet koneongelmat.
Matkaa tehtiin viikon aikana 847’ kellon pyöriessä samalla 76h 40min. Viiden viikon aikana kerättiin yhteensä 2813’ ja 252h 40min. Aikamoisen huikeat lukemat. Yhtälailla huikeat ovat kokemukset joita matkalle osallistuneet ja osittain myös sivusta seuraajat ovat kokeneet. Kansainvälinen yhteistoiminta ja navigointi erilaisissa olosuhteissa vaativasta meripelastusharjoituksesta paraatimuodostelmaan sekä 100km kanavasta rannattomaan avomereen. On upeaa, että meillä on alus joka tuohon kaikkeen pystyy. 41 meripelastajaa ympäri Suomen oli tällä kertaa mukana. Koulutuspurjehdukset jatkuvat edelleen ja niiden kohteet vaihtuu. Vapaaehtoiset meripelastajat ovat jatkossakin etuoikeutettuja niille osallistumaan.
Nyt muutama päivä lepoa ja sitten kalusto aloittaa operatiivisen valmiuden joka jatkunee taas jäiden tuloon asti. Tämän kaiken päälle on siis edessä kokonainen kausi kaikkea mahdollista nastaa! Kiitoksia ihan kaikille oman panoksensa tälle reissulle antaneelle meikäläisen ja muiden päälliköiden puolesta. Tää oli todella hyvä!
PR Jenny Wihurin päällikkö
Pekka Lappalainen