Vuoksen kokoontumisajot 2025
Nurmeksesta matkaan
Syyskuisena viikonloppuna pidettiin Vuoksen vesistöalueen järvipelastusyhdistysten perinteinen kokoontumisajo Savonlinnassa. Pielisen Järvipelastajat osallistui tapahtumaan useamman vuoden tauon jälkeen ja ensimmäistä kertaa aluksella Pv Sara. Matkaan Nurmeksesta lähti neljän hengen miehistö, perjantaiaamuna klo 8 irtauduttiin laiturista ja matka alkoi. Ahvenisen kohdilla oli hetken tauko ja vasta Joensuussa pysähdyttiin syömään. Olimme sopineet naapuriyhdistyksen eli Meripelastus Pohjois-Karjalan kanssa ajavamme yhtä matkaa Joensuusta Savonlinnaan ja saimmekin kutsun tulla ruokailemaan heidän tukikohtaansa. Miehistö oli aamun viisi ja puoli tuntia kestäneen matkan jälkeen jo nälkäinen ja mikä olikaan sen parempaa kuin päästä valmiiseen pöytään syömään!
Vatsat täynnä jatkettiin matkaa yhdessä Pv Väinön kanssa. Alusten miehistöt kommunikoivat keskenään meri-VHF-radiolla. Välillä Sara ajettiin Väinön kylkeen kiinni ja osa miehistöstä pystyi siirtymään aluksesta toiseen. Kun kahvihammasta alkoi kolottaa, Väinössä keitettiin kahvit ja nekin tarjoiltiin 10 solmun vauhdissa kylkeen kiinni tulleeseen Saraan. Keli oli suotuisa, aallokkoa ei juuri ollut, joten kahvinjuonti onnistui vallan mainiosti. Kahvit juotuamme Sara irtautui Väinön kyljestä ja nopeus nostettiin taas 26 solmuun, mikä on hyvä ja taloudellinen matkavauhti.
Savonlinnaan päästiin kommelluksitta, tosin pitkä päivä oli takana, Casinon laituriin kiinnityttiin klo 19.30. Matka Nurmeksesta Savonlinnaan oli yhteensä 157,5 merimailia.

Varkaus ja Lappeenranta saapuivat myöhemmin.
Toimintarasteja ja saaristosuunnistusta
Lauantai olikin sitten täysi treenipäivä, aamulla aloitettiin toimintarasteilla, joita oli viisi eri aiheista. Saimme kartan rastien paikoista ja lähdimme kohti ensimmäistä tehtävää. Sen aiheena oli potilaan siirto ja kuljetus. Määränpäässä meitä odotti lavastettu tilanne, jossa henkilö oli remontoinut pukkien päälle nostettua purjevenettään, mutta liukastunut ja pudonnut sen kannelta maahan. Selvitimme potilaan kunnon, siirsimme hänet paareille ja kannoimme laiturille valmistautuen siirtoon omalla aluksellamme. Lopuksi saimme palautteen itse potilaalta, miltä hänestä kyyti paareilla oli tuntunut. Potilasta esitti vapaaehtoinen järvipelastaja, joka onneksi ei vettä säikähtänyt maatessaan apua odottamassa, keli oli nimittäin muuttunut sateiseksi ja hän oli aivan läpimärkä. Miehistöllä sen sijaan oli kuivapuvut päällä, joten pysyimme kuivana.
Suuntasimme Saralla seuraavan rastin luo ja siellä pääsimme tutustumaan öljyntorjuntakalustoon. Varastolla oli satoja metrejä kelluvia puomeja, joilla ympäristövahingon sattuessa öljyn tai muun aineen leviäminen pyritään estämään sekä harjakoneita, joiden avulla öljyä kerätään pois vesistöstä.

Kolmosrastilta löysimme aluksen, joka oli ajanut karille. Kyseessä oli Lappeenrannan Meripelastajien harjoitusalus Jopi, joka tosiaan oli ajettu luodon päälle. Jopi on moneen harjoitukseen taipuva, sen pohja on vahvistettu karille ajoja varten, siihen on rakennettu avattavia luukkuja simuloimaan vuotavaa alusta ja kaiken lisäksi keulakannella on allas, johon saadaan kaasun avulla sytytettyä tuli. Vapaaehtoiset meripelastajat pääsevät Jopin kanssa harjoittelemaan aluksen irrottamista karilta, tyhjentämistä vedestä sekä palavan aluksen sammuttamista aina uudelleen ja uudelleen. Tällä kertaa kyseessä oli siis karilta irroitus -harjoitus. Miehistömme nousi Jopin kyytiin tutkimaan mahdollisia karille ajosta tulleita vaurioita. Sellaisia ei näkynyt ja Sara veti Jopin irti karilta. Olimme ottaneet vuotomaton valmiiksi esille ja sille olikin käyttöä, koska pian huomattiin Jopin vuotavan keulaosastosta. Jopin oma pilssipumppu käynnistettiin heti ja vuotomatto laitettiin paikoilleen. Sen jälkeen otettiin toinenkin tyhjennyspumppu käyttöön ja vedenpinta Jopin keularuumassa alkoi laskea hyvää vauhtia, kun uutta vettä ei enää tullut lisää. Jopista ja sen ominaisuuksista voi käydä katsomassa kuvia ja videoita Lappeenrannan yhdistyksen sivuilla.
Neljäs rasti löytyi kauniista lahukasta, jossa meitä odotti palavan aluksen sammutusharjoitus. Laitoimme Saran moottoriruiskun valmiiksi ja ajoimme kuvitteellisen aluksen lähelle. Sammutusparista toinen suihkutti laajaa suihkua suojaten alustamme ja sammuttajia liekeiltä ja kuumuudelta, jolloin toinen sammutusparista pääsi keskittymään palavan kohteen sammuttamiseen. Kertasimme sammutustyöskentelyssä käytettävät käsimerkit samalla.
Viimeisellä rastilla meitä odotti pintapelastustehtävä. Henkilö oli joutunut veden varaan, mutta pelastautunut luodolle, jossa hän odotteli kylmissään. Hänen luokseen ei kuitenkaan aluksella päässyt vaan lähetimme apuun pintapelastajan. Pinturi ui avustettavan luo ja toi hänet Saran viereen, josta autoimme molemmat alukseen. Savonlinnan Järvipelastajat oli laatinut viisi mielenkiintoista ja täysin erityyppistä rastia, joissa pääsimme harjoittelemaan sekä kertaamaan meripelastuksen perustaitoja. Vesitse matkaa kertyi rasteja kierrellessä noin 13 merimailin verran.
Iltapäivällä ohjelmassa oli saaristosuunnistus. Savonlinnan ympäristö on erittäin kaunista ja kun navigoimme koordinaattien avulla paikasta toiseen, näimme toinen toistaan upeampia kallioita, kapeita solia ja kuvankauniita saaria. Rannoilla näkyi paljon jyrkkiä kallioita, jotka jatkuivat veden alle eli kapeatkin solat olivat syviä ja niissä pääsi hyvin aluksen kanssa liikkumaan. Kohteessa etsimme sinne kiinnitetyn lappusen, jossa oli seuraavan pisteen koordinaatit. Näin edeten kävimme kaikki viisi pistettä läpi, jonka jälkeen ilta alkoikin jo hämärtää ja oli aika siirtyä takaisin hotellille nauttimaan illallista. Saaristosuunnistuksessa jokainen miehistö sai tehdä oman reittisuunnitelmansa sen mukaan, mitä kautta seuraavalle rastille halusivat ajaa. Jos kartalla näkyi mielenkiintoisia kohteita, pystyi ne lisäämään reitin varrelle. Meille matkaa kertyi yhteensä 53 merimailia.





Kotiinpaluu
Sunnuntaina ohjelmassa oli Vuoksen aluekokous ja heti sen päätyttyä pakkasimme Saran lähtökuntoon. Ne varustekassit, mitkä eivät ruumaan mahtuneet, laitoimme sateelta suojaan jätesäkin sisään ja sidoimme ne kannelle kiinni mahdollista aallokkoa silmällä pitäen. Matkaan lähdettiin klo 10.15 Savonlinnasta, tällä kertaa ilman Pv Väinöä, koska miehistöllämme oli kiire ehtiä Pielisjoen viimeiseen sulutukseen eli Kaltimon kanavaan ennen sen sulkeutumista. Yksi lyhyt pysähdys tehtiin Rääkkylän Paksuniemessä ja ruokatauko Joensuussa ei sekään kovin pitkä ollut. Jonkin matkaa jokea pitkin ylös kuljettuamme toinen moottori alkoi hieman oikutella ja pysähdyimme asiaa tutkimaan. Onneksi vika esiintyi vain pienillä kierrosmäärillä ajaessa ja pääsimme normimatkavauhdilla etenemään ilman ongelmia. Kaltimon kanavaan Sara ajettiin puoli tuntia ennen sulkemisaikaa eli klo 17.30.



Pielisjoki on mutkineen ja maisemineen hieno kokemus, mutta sulutusten ja nopeusrajoitusten takia siihen on varattava runsaasti aikaa. Vesi oli nyt niin alhaalla, ettei kanavien lisäksi muita siltoja tarvinnut Saran tieltä kuitenkaan nostaa ylös. Ahveniselle päästyämme pysähdyimme lyhyesti miehistön jäsenen omalla mökillä, jonka riistakameraan hauskasti tallentui yhden järvipelastajan pelastuspuku heijastimineen. Kun matkaa jatkettiin klo 19.10, tuuli oli jo melkoinen ja ilta alkoi hämärtää. Loppumatka Nurmekseen menikin sitten täysin pimeässä ja navigointipareja vaihdettiin muutaman kerran. Pimeänavigointi vaatii niin paljon keskittymistä, että on hyvä vaihtaa vuoroja usein. Matkavauhti pimeässä pudotettiin noin 23 solmuun. Noin puoli kymmenen illalla päästiin perille Nurmekseen, jossa meitä oli vastassa yhdistyksemme päivystävä päällikkö ja lämmin mustaherukkamehu. Kaikilla oli kuivapuvut päällä, joten kylmä meillä ei ollut, mutta kyllä matka oli voimia verottanut ja mehu maistui mainiolta pitkän päivän päätteeksi. Vielä vaihdettiin varusteet sataman pukuhuoneessa, täytettiin lokikirja (kotimatkan mailit 160,7) ja vietiin pelastuspuvut ja -liivit kuivumaan.
Hieno viikonloppu tuli vietettyä, kiitokset Savonlinnan Järvipelastajille järjestelyistä, Meripelastus Pohjois-Karjalalle matkaseurasta ja vieraanvaraisuudesta sekä omalle miehistöllemme reippaasta osallistumisesta kokoontumisajoon!