Veneellä Kuopioon
Kun on tarmokkaita uusia harrastajia, heidän intonsa tarttuu ja kohta jo suunnittelimmekin reittiä Nurmeksesta Kuopioon. Matka toteutuisi Pv Saralla ja määränpäänä Vuoksen alueen yhdistysten vuotuinen kokoontumisajo, joka tänä vuonna pidettiin siis Kuopiossa 9. – 11. lokakuuta. Pielisen Järvipelastajat osallistuivat tapahtumaan viiden hengen voimin, paluumatkalle saatiin vielä lisävahvistus Joensuun yhdistyksestä Meripelastus Pohjois-Karjala.
Päivä 1
Päivystysvuoro oli Nurmeksessa, joten sinne suunnattiin torstaiaamuna Saraa hakemaan. Plotteriin tehtiin reittisuunnitelma, jotta ajo on sujuvaa ja turvallista. Siihen vierähti melko tovi, Pielisjoen osuutta on yllättävän pitkä pätkä.
Kolmen hengen miehistöllä Sara lähti sitten aamupäivällä matkaan Nurmeksesta kohti Joensuuta, jonkin verran aiemmin mietittyä aikataulua jäljessä. Parin tunnin ajon jälkeen pidettiin evästauko Ahvenisella. Keli oli syksyisen kaunis ja tauko venähti ehkä suunniteltua pidemmäksi. Jossain kohtaa mieleen tuli, että kanavien aukiolo lokakuussa on lyhentynyt ja ne sulkeutuvatkin jo klo 17. Siinä vaiheessa pistettiin viimeiset eväiden muruset kiireesti kitusiin ja matka jatkui vähän kiivaammalla tahdilla jokiosuutta ja kanavia kohti.
Maisemat jokiosuudella ovat kauniit ja sen lisäksi joutsenet nousivat joella lentoon vierellemme, se oli upea näky. Mahtoivat ne ihmetellä, minne meillä oli sellainen kiire. VHF-radiolla saimme yhteyden Joensuun Kanavan hoitajaan ja ilmoitimme, että hieman myöhästymme viimeisestä sulutuksesta. Hän lupasi päästää meidät siitä kuitenkin läpi. Ensi kerralla pidämme aikataulusta paremman huolen jo heti matkan alusta asti!
Lopulta olimme Joensuun kanavan sulutuksessa kymmenisen minuuttia yli viiden.
Kanavan läpi ajettuamme, päätimme käydä Jokiasemalla tankkaamassa aluksen, jotta se olisi aamulla lähtövalmiina seuraavalle etapille. Tankkauspisteen luona meitä lähestyi veneilijä, joka sanoi nähneensä jotain kellumassa Hasaniemen tekosaarten luona. Lähdimme tarkistamaan asiaa ja sieltä löytyikin aivan väylän tuntumasta valtavan kokoinen uppotukki. Siirsimme sen kuivalle maalle, ettei kukaan vesillä liikkuja siihen törmäisi.
Illan päätteeksi Sara ajettiin Meripelastus Pohjois-Karjalan asemapaikalle ja kiinnitettiin Pv Väinön kylkeen yöksi. Onpa hienoa, että yhteistyö naapuriyhdistyksen kollegoiden kanssa on tiivistä ja saimme lainata heidän asemapaikkaansa tällä reissulla.
Nurmes – Joensuu: 90 M eli 167 km, varsinainen ajoaika 5 h 15 min
Päivä 2
Perjantaiksi päällikkö sai Hasanniemeen uuden miehistön; tuoreen kansimiehen ja harjoittelijan. He käynnistivät Saran klo 9.17 aamulla ja lähtivät runsaiden eväiden kanssa kohti Kuopiota.
Ensimmäinen tauko pidettiin reilun parin tunnin ajon jälkeen Vörstinsaarten suojasatamassa. Keli oli hieman sateinen ja melko tuulinen, välillä oli metrinkin aallokkoa. Sara pärjää aallokossa hyvin, mutta ajaminen toki vaatii miehistöltä enemmän keskittymistä ja on fyysisesti raskaampaa kuin tyynellä kelillä. Tauko oli varmasti paikallaan ja aamulla paistetut pannukakut kelpasivat teen kera.
Matka jatkui Hapolahden avokanavan kautta ja seuraava etappi oli Varkaus. Sinne saavuttiin taas reilun parin tunnin ajorupeaman jälkeen. Aluksen päällikkö otti yhteyden Taipaleen kanavan hoitajaan ja pyysi avaamaan rautatiesillan, jotta Sara saatiin ajettua Varkauden keskustan vierassatamaan. Siellä miehistö pääsi syömään ansaitut pizzat.
Ruokatauon jälkeen matka jatkui Taipaleen ja Konnuksen kanavien kautta kohti Kuopiota. Matkalla ei enää tarvinnut pitää taukoja, mutta matkustajasatamassa pysähdyttiin vielä tankkaamaan seuraavaa päivää varten. Loppumatka Vuorelan satamaan tehtiin jo aivan pimeässä ja alus kiinnitettiin klo 19.40. Laiturilla huoltojoukot olivat miehistöä vastassa ja kävelymatka majoittumaan Kylpylähotelli Kunnonpaikkaan oli onneksi lyhyt. Sauna ja uinti teki hyvää pitkän päivän päätteeksi.
Joensuu – Kuopio: 135 M eli 250 km, varsinainen ajoaika 8 h 30 min
Päivä 3
Lauantaiaamuna keli oli miinuksen puolella, laiturikin paikoin jäässä, kun päällikön lisäksi molemmat aiemmat miehistöt saapuivat alukselle. Yhteensä aluksella oli siis viiden hengen miehistö lauantaina. Kokoontumisajoihin osallistui kuusi alusta eri yhdistyksistä. Pielisen Järvipelastajien lisäksi avoveneellä matkassa oli Savonlinnan Järvipelastajat, muilla oli käytössään hytilliset alukset. Järvipelastajien varusteet ovat kuitenkin hyvät, väliasu pelastuspuvun (kuivapuku) alle puettuna piti lämpimänä. Hieman kankeaa liikkuminen kyllä oli, kun vaatetta piti pukea monta kerrosta. Mutta lämpimänä pysyttiin.
Vuorelan satamassa käynnistettiin alus ja huomattiin, että toisen moottorin jäähdytysvedenkierron merkkisuihku oli heikko. Vesi kuitenkin kiersi, joten matkaan lähdettiin klo 8.30 ja ensimmäisenä ajettiin Kuopion satamaan. Kerroimme järjestävälle yhdistykselle moottoriongelmasta ja sieltä löytyi heti henkilö katsomaan moottoria. Menimme itse sillä aikaa Queen R laivalle tapahtuman avaustilaisuuteen. Jonkin ajan päästä meille tultiin sanomaan, että jäähdytysvesi kiertää jälleen normaalisti. Aivan loistavaa palvelua meitä pitkän matkan takaa tulleita kohtaan, lämmin kiitos! Avausinfossa kuulimme, että ennen lounasta tultaisiin suorittamaan kolme tehtävärastia ja syönnin jälkeen toiset kolme. Virve-puhelimen kautta tulisimme saamaan lisäohjeita päivän aikana.
Ensimmäinen tehtävämme oli Pirttiniemessä, matkustajaveneen moottori oli keittänyt ja matka katkennut ennen satamaan pääsyä. Melko kovassa aallokossa otimme avustettavan veneen kylkihinaukseen ja veimme läheiseen laituriin. Tehtävän päätteeksi käytiin keskustelemalla tilanne läpi maalihenkilöiden eli kouluttajien kanssa. Mietimme, mitkä asiat menivät hyvin ja missä vielä on parannettavaa.
Seuraavana rastina meillä oli saaristosuunnistus. Siinä alkutietona oli tarina saaristoon karanneista viidestä äyskäristä. Ne piti löytää koordinaattien avulla. Alkuinnostuksen aikana löysimme myös rantaan ajautuneen oranssin istuinalustan. Lopulta pääsimme tehtävästä jyvälle ja sitten kaikki äyskärit löytyivät kivuttomasti. Yksi niistä oli sijoitettu pieneen kivikkoon keskelle aallokkoista järvenselkää. Pintapelastaja varusteltiin tehtävään sukellusmaskilla ja räpylöillä, köysi kiinnitettiin liiveihin ja laskeuduttuaan veteen, pinturi ui rivakasti äyskärin luo. Kovasti huutamalla pinturi sai viestittyä äyskärissä lukeneet koordinaatit alukseen, jossa ne otettiin ylös. Sitten pinturi vedettiin köyden avulla takaisin aluksen viereen. Häneltä irrotettiin räpylät jo vedessä, jotta kiipeäminen takaisin alukseen onnistui. Kun kaikki äyskärit olivat löytyneet, ilmoitimme tämän järjestäjälle ja saimme ohjeet seuraavaa tehtävää varten.
Viimeinen rasti ennen lounasta oli Pohjois-Savon Pelastuslaitoksen suurella Antman aluksella tapahtuva sammutuskoulutus. Kaksi miehistön jäsentä puki päälleen pelastuslaitoksen sammutusvarusteet. Tässä ajatuksena on painaa mieleen, että järvipelastajien omat varusteet eivät ole suunniteltu tulipalojen sammutukseen, eivätkä ne kestä kuumuutta. Toinen sammuttajista antoi suojasumua, jonka turvin palavaa alusta voi lähestyä. Sen tarkoitus on estää kuumuutta vaurioittamasta omaa alustamme sekä miehistöä. Suojasumun käyttöä on hyvä harjoitella, koska suihkuavan veden voimasta alus tietenkin liikkuu ja se on koitettava pitää paikallaan, jotta sammutushyökkäys palavaan alukseen voidaan toteuttaa. Toinen sammuttaja otti työletkun mukaansa, nousi alukseen ja kävi sammuttamassa palon. Sammutushyökkäystä oli hienoa ja meille melko ainutlaatuista päästä harjoittelemaan tällaisessa simuloidussa aluspalossa, jossa avustettavan kylkeen kiinnitytään heittoankkurin avulla ja noustaan alukseen sammuttamaan varsinaista palon kohdetta.
Sammutusrastin jälkeen kaikilla oli jo nälkä ja kiirehdimme lounaalle. Ruokatauon jälkeen rastitehtävät jatkuivat ja pääsimme estämään vuotavaa alusta uppoamasta. Tämä tilanne oli simuloitu niin, että laiturilla olevaan isoon saaviin pumpattiin vettä, joka meidän oli tarkoitus saada pois tästä ”aluksesta”. Saimme käyttää sähköpumpun lisäksi puukiiloja ja rättejä kuvitellun aluksen pohjaan tulleen pitkän viillon tukkimiseksi. Vesi tuli voimalla tästä reiästä, eikä vuodon tyrehdyttäminen ollut helppoa. Saimme pumppaamalla veden pintaa alemmas, jolloin vuotokohtaa oli helpompi operoida, mutta täysin tiiviisti ei puukiiloja meinannut millään saada. Tämäkin oli siis erittäin hyvä harjoitus ja kokemus vastaisen varalle. Lopuksi kertasimme vuotomaton käyttöä laiturissa olevaan alukseen.
Sitten olikin aika siirtyä kohti ensiapurastia. Sen tapahtumapaikkana oli Kuopion Järvipelastajien saaritukikohta Iivarinsalossa, hienoa oli samalla päästä siellä vierailemaan. Rastilla mummo oli pyörtymäisillään, koska oli syönyt ohuesti päivän aikana. Annoimme hänelle ensiapua ja samalla harjoittelimme tilanteen raportoimista ensivasteyksikölle.
Iivarinsalon jälkeen siirryimme viimeiselle rastillemme, jonka aiheena oli etsintätehtävä. Toinen veneilijä oli tehnyt ilmoituksen epämääräisesti ajavasta veneestä. Saimme tietää paikan, jossa hänet oli viimeksi nähty sekä tuulen suunnan ja lähdimme tarkistamaan tilannetta. Kommunikoimme jälleen Virven kautta tehtävää johtavan yksikön kanssa ja saimme etsinnän aikana lisätietoja vihjeiden muodossa. Jossain kohtaa löysimme luodon rantaan ajautuneen lepuuttajan kuvitellen, että se oli yksi tehtävän vihjeistä. Se ei kuitenkaan ollut järjestäjän paikalle viemä. Viimeinen vihje oli, että avunhuutoja oli kuulunut tietyltä alueelta. Sitä lähdimme tarkistamaan ja jo kaukaa erotimme kiikareiden avulla, että pienen saaren rannassa makasi kohdehenkilö ja hieman sivummalla rantavedessä toinen. Yritimme rantautua ensimmäisen kohteen lähelle, mutta aallokko ja kova tuuli painoivat Saran poikittain ja kohti kivikkoa. Katsoimme parhaaksi siirtyä saaren toiselle puolelle tuulen suojaan. Päällikkö ajoi aluksen keulapuskuun rantakalliota vasten, osa miehistöstä nousi maihin ja lähtivät hakemaan kohdehenkilöitä. Kannoimme nämä pienen ihmisen kokoiset nuket alukseen ja tehtävä oli suoritettu.
Ilta alkoi jo hämärtää ja lähdimme kohti majoituspaikkaa, jonne saavuimme pimeän jo tultua klo 18.45. Siitä siirryimme koko porukalla syömään ja käymään läpi päivän tapahtumia. Halukkaat pääsivät myös saunomaan. Aika monelle uni maistui seuraavana yönä.
Kuopion rastitehtävät: 59 M eli 109 km, varsinaista ajoaikaa 6 h 36 min
Päivä 4
Sunnuntaina Kunnonpaikan kokoustiloissa alkoi aluekokous klo 10. Tätä ei miehistö voinut jäädä odottamaan, vaan Sara starttasi Vuorelan laiturista Joensuuta kohti jo klo 8.50. Tällä kertaa kyydissä oli Pielisen Järvipelastajien päällikön, kansimiehen ja harjoittelijan lisäksi harjoittelija Joensuun yhdistyksestä. Tarjoamme mielellämme muidenkin yhdistysten jäsenille mahdollisuuden saada kokemusta matka-ajosta, jos aluksessa vain on tilaa. Näin pitkällä matkalla on myös hyvä, että ajajan ja navigoijan lisäksi pystyy joku olemaan lepovuorossa ja vaihtoja saadaan tehtyä riittävän usein. Huoltojoukot auttoivat lähtijät matkaan, kävivät kokouksessa kertomassa yhdistyksemme kuulumiset ja kuuntelemassa muiden yhdistysten menneen kauden yhteenvedon, minkä jälkeen lähtivät autolla kohti Joensuuta.
Miehistö kaarsi lähdön jälkeen ensin tankkaamaan aluksen Kuopion satamaan, jossa muuten oli polttoaine samanhintaista kuin autoilijoille. Tankkauksen jälkeen alkoi sitten varsinainen kotimatka.
Taipaleen kanavan jälkeen Sara kurvasi Varkauden keskustaan pitämään taas ruokataukoa, jonka jälkeen matka jatkui Vörstinsaarten taukopaikan kautta Hasanniemeen. Perillä Joensuussa oltiin klo 19.15.
Kuopio – Joensuu: 134,5 M eli 249 km, varsinaista ajoaikaa 8 h
Päivä 5
Maanantain ohjelmassa oli vielä Saran ajaminen takaisin Lieksaan. Matkaan lähti jälleen sama päällikkö, joka uurasti siis koko edestakaisen matkan Kuopioon sekä sunnuntain levännyt kansimies. Ennen kuin matkaan päästiin, tuli pyyntö käydä hakemassa uittopuomeille viety puutuoli takaisin Jokiasemalle. Tämä pieni palvelutehtävä suoritettiin mielellämme. Emme tulleet kysyneeksi, miten tuoli oli puomeille joutunut.
Jokiasemalla aluksen tankkauksen jälkeen matkaan päästiin klo 10.22. Itäsiltaa Joensuun kanavan kohdalla ei nyt tarvinnut nostaa ylös, vaan ajoimme sillan ali, kun vesi oli sulutuksessa vielä alhaalla. Kuurnan ja Kaltimon sulutuksetkin menivät sujuvasti, olihan niitä tullut menomatkalla harjoiteltua. Kanavassa tulee muistaa pysytellä lähempänä takaosaa, sulutuksen etuosassa veden virtaus on voimakkainta, kun sulutus täyttyy vedellä ja vene voi käyttäytyä arvaamattomasti. On myös oltava tarkkana, ettei solmi kiinnitysköyttä kanavan kiinteisiin rakenteisiin. Muutoin voi tulla ongelmia, kun vedenpinta nousee tai laskee eikä köyttä saakaan ajoissa irti. Köysi tulee ainoastaan pyöräyttää kiinnityskohdan ympäri ja siirtää sitä aina seuraavaan kiinnityspisteeseen sitä mukaa kun ne tulevat ulottuville.
Joella saatiin taas ihastella joutsenten lentoa lähietäisyydeltä. Lopulta kolmen ja puolen tunnin ajon jälkeen päästiin Ahvenisen tukikohtaan evästaukoa pitämään. Siitä olikin enää viimeinen rutistus Lieksaan, tankkaus satamassa ja sitten kotilaituriin tekemään alukselle paluutarkistuksia ja laittamaan pelastuspuvut ja muut varusteet paikoilleen varastoon.
Joensuu – Lieksa: 65 M eli 120 km, varsinainen ajoaika 4 h 30 min
- Matka yhteensä 485 M eli lähes 900 km
- Polttoainetta kului 877 litraa
- Moottoritunteja 33 h
- Miehistötunteja 169 h
Kiitos järvipelastajille, jotka jaksoivat lähteä pitkälle reissulle, arvokasta kokemusta saatiin paljon sekä matkan aikana että Kuopion Järvipelastajien suunnittelemilla tehtävärasteilla. Suuri kiitos järjestävälle yhdistykselle koko viikonlopusta! Koimme, että meistä pidettiin erittäin hyvää huolta. Saimme myös hyviä vinkkejä ja ideoita treenaamiseen kotiin viemisiksi.
Nyt pitää enää keksiä säästökeinoja, jotta ensi vuonnakin pääsisimme mukaan kokoontumisajoihin. Polttoaineen hinnan ollessa ylhäällä, reissu söi melkoisen loven yhdistyksen kassaan.
